maanantai 13. kesäkuuta 2016

No huh huh

Hellööy! Ihan älytöntä miten nopeasti tuo eka vuosi hurahti. Enää ei olisi kuin kolme vuotta siihen et oon musiikkipedagogi. Huh. Tässä vähän fiiliksiä listattuna ekasta vuodesta:


Mitä tuli tehtyä:

  1. Savonlinnan Erkki Melartinin kamarimusiikkikilpailu oli ehdottomasti vuoden kohokohta. Työskentelin ekaa kertaa laulajan kanssa, ja tutustuin samalla lied-musiikkiin. Opin tosi paljon laulamisesta, kommunikoinnista ja pianon soitosta. Samalla ylitin myös itseni, kun opettelin paljon uusia kappaleita lyhyessä ajassa, ja olin ihan varma etten onnistu. Erittäin kasvattava kokemus.
  2. Osallistuin ensimmäistä kertaa pianon mestarikurssille. Jälleen kerran tiukka aikataulu ja haastavat kappaleet, mutta kokemus oli erittäin antoisa. Sain motivaatiota tehdä pianon D-tutkinnon jo ensi vuonna.
  3. Aloitin laulutunnit ja suoritin siitä perustaso 1:sen. Opettaja on ollut ihan huippu ja kannustava, ja aion ehdottomasti jatkaa laulua mahdollisimman pitkään. Seuraavaksi kohti perustaso 2:sta.
Lisäksi: 
  • Olin ensimmäistä kertaa kuorossa mukana.
  • Tajusin, että minun pitäisi vaihtaa piano-opettajaa ihan jo omaa kehitystäni ajatellen.
  • Varsinkin loppukeväästä sain ihan huikeita lyhyempiä projekteja. Olin roudarina ja kuskina, äänitin/kuvasin kavereiden koe-esiintymisiä, opettelin taas säestyksiä parhaillaan päivän varotusajalla...


Mitä opin:
  1. ÄLÄ JÄTÄ KIRJALLISIA VIIMETIPPAAN. Sain onneksi kaiken tehtyä, mutta onhan se nyt aika ärsyttävää tehdä vielä kesäkuun puolella jotain enkun esseetä (puhumattakaan muista tehtävistä), kun muut ovat nauttimassa auringonpaisteesta. Tämä toimi vielä jotenkuten lukiossa, kun kaiken piti olla valmista jakson loppuun mennessä. AMK:ssa ei vaan enää kannata.
  2. Harjoittelemaan pitää harjoitella. En usko, että olen vieläkään löytänyt sitä omaa harjoittelurytmiäni, mutta uskon, että ensi vuosi on paljon helpompaa ja säännöllisempää sen kannalta.
  3. Ei saa syrjäytyä :D Alkusyksy oli vähän hankalaa aikaa, kun ei vielä tuntenut ketään, eikä aina jaksanut olla harjoittelemassakaan. Onneksi tilanne on nyt aika eri :)
Lisäksi: 
  • Opin, ettei kaikkien tarvitse olla kaikessa pro, kun aloittaa opiskelut. Minäkään en ollut lukenut teoriaa kuuteen vuoteen kun menin tuonne, mutta kun keväällä oli tentti, meitä oli vain 2 jotka pääsivät ekalla kerralla läpi. Oma oppiminen oli jäänyt totaalisen huomaamatta.
  • Game of thrones on hyvä sarja, varsinkin, kun sitä katsoo porukalla. Ollaan menossa tällä hetkellä 5. kaudessa, joten nyt pitää yrittää välttää kaikenmaailman spoilauksia 6. kauden takia :D 



Muita havaintoja elämästä:

  1. Kuopio on ihana kaupunki. Oon kyllä aina tykännyt Kuopiosta kaupunkina, mutta juuri tähän elämäntilanteeseen se tuntuu vielä erityisen ihanalta paikalta. Saa nähdä mitä mieltä olen sitten, kun valmistuminen lähenee.
  2. Kannattaa hakea tuutoriks, vaikka aluksi ajatus tuntuisikin vastenmieliseltä. Ekat tuutoroinnit on jo takanapäin pääsykoeviikolta, ja oli ihana nähdä jo nyt kuinka kivaa porukkaa meille tulee ensi vuonna.
  3. "Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikille pitää olla reilu", on lauluopettajalta pöllitty motto. Pitää kyllä niin paikkaansa, ja näin varmistaa että saa just ne oikeat ihmiset ympärilleen :)
  4. Mä oon ollu ihan jäätävän TYHMÄ, kun oon menny tohon kouluun. Hyvä et tiesin ees mikä on pedagogi (pääsykokeisiin asti aattelin sen olevan vaan joku sosiaalinen musiikkiin perehtynyt guruihminen, johon liittyy opetusta. Ei voinu olla vaan yhtä kuin opettaja :D).
  5. "Opetellaan yhdessä" on toinen hyvä motto, jonka pöllin kaverilta. Pätee varsinkin nyt, kun sain kesälle ensimmäisen oppilaani. Ensi vuonna meille tulee jo harjoitusoppilaat, joten tämä on hyvää harjoitusta sitä varten.


Pieni kurkistus mun kotiin. Vielä ne verhot kun joskus hommais :)

Ja lopuksi lomafiilistelyitä:
  • KESÄ! Varsinkin kesä-heinäkuun taite on yhtä juhlaa: ensinnäkin täytän 20 alle parin viikon päästä, ja sitten ei ole montaa päivää kun pitäisi olla Iron Maidenin keikalla Hämeenlinnassa. Siinä päivä lepiä jossain, jonka jälkeen Tuskaan ja mun ekoille metallifestareille. Ja jottei reissaaminen loppuisi tähän, niin 7. päivä vielä Black Sabbath Kaisaniemen puistossa. Jei<3
  • Ja näihin kaikkiin tapahtumiin voitin liput jostain MP-messujen Facebook-arvonnasta. Minähän en koskaan voita mitään? Tämä tietenkin tarkoittaa armotonta raha-asioiden järjestelyä, sillä ruuat, juomat, matkat ynnä muut ostelut ei tule olemaan halpaa hommaa. Siltikin tästä taitaa tulla paras kesä ikinä :)

maanantai 1. helmikuuta 2016

Kuulumisia paniikin keskeltä

Aattelin että vois taas vaihteeks kirjottaa kuulumisia tännekin, tässä on sen verran hektistä elämänvaihtetta meneillään, että ihan hyvä saada purkaa ajatuksia johonkin muuhun tekemiseen.

Noooh, tässä olis kahden viikon päästä tulossa sellainen Erkki Melartinin kamarimusiikkikilpailu, johon mut hälytettiin pianistiks apuun yhdelle laulajalle. Aattelin et tää on ihan mieletön tilaisuus oppia paljon uutta, ja muutenkin tuo on sellainen nyt tai ei koskaan tyyppinen tilaisuus (ylä ikäraja 19, joten eipä tuonne enää ensi vuonna mennä :D).

Tarkotus olis esittää siellä kokonaiset seitsemän biisiä, eli tässä on ollut todella kiire kappaleiden kanssa. Nyt on iskenyt pahemman luokan viime hetken paniikki, sillä jotenkin pitäis omaksua 6 sivua Mozartia ja 3 sivua Toivo Kuulaa, jossa sormet ei edes yllä soittamaan kaikkia säveliä. Eli oon lievästi sanottuna kusessa. Ei kahteen viikkoon ehdi mitenkään sisäistää 9 sivua nuottia, kun tässä on hirvee kiire jo pelkästään nuottien opettelemisessa. Näitten lisäks on vielä 5 biisiä, joista vain kolme on opeteltu ennen joulua.



En lukiossa ikinä stressannut mistään, ei stressannu kirjotukset, ei yhteishaut. Asenne oli se et kyllä sitä vähemmälläkin työllä selviää. Huomaa heti, et kun opiskeltavat asiat kokee itelleen tärkeeks niin tulee se stressikin helpommin. Nyt tuntuu vaan et pitäis treenata 24/7, joten vähän se motivaatiokin on kärsinyt tässä. Onneks kappaleet on suurimmaks osaks mieleisiä (mitä nyt se Mozart...).

Random koulutehtävä otsikolla "voimakuva".

Se klassisesta musiikista ja paineista. Tuli varmaan pointti kuitenkin selväks. Mut jos jotain huonoa niin on väkisinkin jotain hyvääkin: vihdoin musta tuntuu et oon löytäny paikkani täällä. Koulus on oikeesti kivaa, ja sen huomaa esim. siitä, että koululla saattaa hengailla tuntitolkulla vielä senkin jälkeen kun päivä olis periaatteessa pulkassa. Nää ihmiset täällä on niin huippuja. Se vei sen pari kolme kuukautta tottua, mutta nyt tätä pari viikkoa kestävää stressiä lukuunottamatta kaikki on todella hyvin. En enää välttele ruokailuunkaan menemistä :D

Kaikenmaailman kahvittelut, illanistujaiset, viikonlopun irtiotot ym. sosiaaliset häppeningit ovat poikineet Spotify-listallekin uutta musiikkia. Tai no uutta ja uutta. Mä oon aina tiennyt että vielä joskus minäkin tuun hurahtamaan Dimmu Borgiriin, ja nyt tämä on oikeiden esittelybiisien ansioista toteutunut. In Sorte Diaboli on ollut kovassa soitossa viime päivinä, ja on tässä tullut muitakin laajennuksia musiikkimakuun. Kaikki sellasia tuttuja, mut joihin ei oo vaa saanu aikaseks tutustua. Ja tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa Norther ja Amorphis. Ja nyt on sellainen perinteisen tyhmä olo, et miks mä en oo aikaisemmin tajunnu tutustua mihinkään :D

Mutta tässäpä pikaiset kuulumisten päivittelyt. Pitää koittaa infota sitten jossain vaiheessa miten tuosta kisasta sitten selviydyttiin, ite ainakin toivoisin et koko homma olis jo ohi et pääsis työstämään taas omia kappaleita niin pianon kuin laulunkin suhteen.

Mutta joo, palaillaan! :)