maanantai 13. kesäkuuta 2016

No huh huh

Hellööy! Ihan älytöntä miten nopeasti tuo eka vuosi hurahti. Enää ei olisi kuin kolme vuotta siihen et oon musiikkipedagogi. Huh. Tässä vähän fiiliksiä listattuna ekasta vuodesta:


Mitä tuli tehtyä:

  1. Savonlinnan Erkki Melartinin kamarimusiikkikilpailu oli ehdottomasti vuoden kohokohta. Työskentelin ekaa kertaa laulajan kanssa, ja tutustuin samalla lied-musiikkiin. Opin tosi paljon laulamisesta, kommunikoinnista ja pianon soitosta. Samalla ylitin myös itseni, kun opettelin paljon uusia kappaleita lyhyessä ajassa, ja olin ihan varma etten onnistu. Erittäin kasvattava kokemus.
  2. Osallistuin ensimmäistä kertaa pianon mestarikurssille. Jälleen kerran tiukka aikataulu ja haastavat kappaleet, mutta kokemus oli erittäin antoisa. Sain motivaatiota tehdä pianon D-tutkinnon jo ensi vuonna.
  3. Aloitin laulutunnit ja suoritin siitä perustaso 1:sen. Opettaja on ollut ihan huippu ja kannustava, ja aion ehdottomasti jatkaa laulua mahdollisimman pitkään. Seuraavaksi kohti perustaso 2:sta.
Lisäksi: 
  • Olin ensimmäistä kertaa kuorossa mukana.
  • Tajusin, että minun pitäisi vaihtaa piano-opettajaa ihan jo omaa kehitystäni ajatellen.
  • Varsinkin loppukeväästä sain ihan huikeita lyhyempiä projekteja. Olin roudarina ja kuskina, äänitin/kuvasin kavereiden koe-esiintymisiä, opettelin taas säestyksiä parhaillaan päivän varotusajalla...


Mitä opin:
  1. ÄLÄ JÄTÄ KIRJALLISIA VIIMETIPPAAN. Sain onneksi kaiken tehtyä, mutta onhan se nyt aika ärsyttävää tehdä vielä kesäkuun puolella jotain enkun esseetä (puhumattakaan muista tehtävistä), kun muut ovat nauttimassa auringonpaisteesta. Tämä toimi vielä jotenkuten lukiossa, kun kaiken piti olla valmista jakson loppuun mennessä. AMK:ssa ei vaan enää kannata.
  2. Harjoittelemaan pitää harjoitella. En usko, että olen vieläkään löytänyt sitä omaa harjoittelurytmiäni, mutta uskon, että ensi vuosi on paljon helpompaa ja säännöllisempää sen kannalta.
  3. Ei saa syrjäytyä :D Alkusyksy oli vähän hankalaa aikaa, kun ei vielä tuntenut ketään, eikä aina jaksanut olla harjoittelemassakaan. Onneksi tilanne on nyt aika eri :)
Lisäksi: 
  • Opin, ettei kaikkien tarvitse olla kaikessa pro, kun aloittaa opiskelut. Minäkään en ollut lukenut teoriaa kuuteen vuoteen kun menin tuonne, mutta kun keväällä oli tentti, meitä oli vain 2 jotka pääsivät ekalla kerralla läpi. Oma oppiminen oli jäänyt totaalisen huomaamatta.
  • Game of thrones on hyvä sarja, varsinkin, kun sitä katsoo porukalla. Ollaan menossa tällä hetkellä 5. kaudessa, joten nyt pitää yrittää välttää kaikenmaailman spoilauksia 6. kauden takia :D 



Muita havaintoja elämästä:

  1. Kuopio on ihana kaupunki. Oon kyllä aina tykännyt Kuopiosta kaupunkina, mutta juuri tähän elämäntilanteeseen se tuntuu vielä erityisen ihanalta paikalta. Saa nähdä mitä mieltä olen sitten, kun valmistuminen lähenee.
  2. Kannattaa hakea tuutoriks, vaikka aluksi ajatus tuntuisikin vastenmieliseltä. Ekat tuutoroinnit on jo takanapäin pääsykoeviikolta, ja oli ihana nähdä jo nyt kuinka kivaa porukkaa meille tulee ensi vuonna.
  3. "Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikille pitää olla reilu", on lauluopettajalta pöllitty motto. Pitää kyllä niin paikkaansa, ja näin varmistaa että saa just ne oikeat ihmiset ympärilleen :)
  4. Mä oon ollu ihan jäätävän TYHMÄ, kun oon menny tohon kouluun. Hyvä et tiesin ees mikä on pedagogi (pääsykokeisiin asti aattelin sen olevan vaan joku sosiaalinen musiikkiin perehtynyt guruihminen, johon liittyy opetusta. Ei voinu olla vaan yhtä kuin opettaja :D).
  5. "Opetellaan yhdessä" on toinen hyvä motto, jonka pöllin kaverilta. Pätee varsinkin nyt, kun sain kesälle ensimmäisen oppilaani. Ensi vuonna meille tulee jo harjoitusoppilaat, joten tämä on hyvää harjoitusta sitä varten.


Pieni kurkistus mun kotiin. Vielä ne verhot kun joskus hommais :)

Ja lopuksi lomafiilistelyitä:
  • KESÄ! Varsinkin kesä-heinäkuun taite on yhtä juhlaa: ensinnäkin täytän 20 alle parin viikon päästä, ja sitten ei ole montaa päivää kun pitäisi olla Iron Maidenin keikalla Hämeenlinnassa. Siinä päivä lepiä jossain, jonka jälkeen Tuskaan ja mun ekoille metallifestareille. Ja jottei reissaaminen loppuisi tähän, niin 7. päivä vielä Black Sabbath Kaisaniemen puistossa. Jei<3
  • Ja näihin kaikkiin tapahtumiin voitin liput jostain MP-messujen Facebook-arvonnasta. Minähän en koskaan voita mitään? Tämä tietenkin tarkoittaa armotonta raha-asioiden järjestelyä, sillä ruuat, juomat, matkat ynnä muut ostelut ei tule olemaan halpaa hommaa. Siltikin tästä taitaa tulla paras kesä ikinä :)

maanantai 1. helmikuuta 2016

Kuulumisia paniikin keskeltä

Aattelin että vois taas vaihteeks kirjottaa kuulumisia tännekin, tässä on sen verran hektistä elämänvaihtetta meneillään, että ihan hyvä saada purkaa ajatuksia johonkin muuhun tekemiseen.

Noooh, tässä olis kahden viikon päästä tulossa sellainen Erkki Melartinin kamarimusiikkikilpailu, johon mut hälytettiin pianistiks apuun yhdelle laulajalle. Aattelin et tää on ihan mieletön tilaisuus oppia paljon uutta, ja muutenkin tuo on sellainen nyt tai ei koskaan tyyppinen tilaisuus (ylä ikäraja 19, joten eipä tuonne enää ensi vuonna mennä :D).

Tarkotus olis esittää siellä kokonaiset seitsemän biisiä, eli tässä on ollut todella kiire kappaleiden kanssa. Nyt on iskenyt pahemman luokan viime hetken paniikki, sillä jotenkin pitäis omaksua 6 sivua Mozartia ja 3 sivua Toivo Kuulaa, jossa sormet ei edes yllä soittamaan kaikkia säveliä. Eli oon lievästi sanottuna kusessa. Ei kahteen viikkoon ehdi mitenkään sisäistää 9 sivua nuottia, kun tässä on hirvee kiire jo pelkästään nuottien opettelemisessa. Näitten lisäks on vielä 5 biisiä, joista vain kolme on opeteltu ennen joulua.



En lukiossa ikinä stressannut mistään, ei stressannu kirjotukset, ei yhteishaut. Asenne oli se et kyllä sitä vähemmälläkin työllä selviää. Huomaa heti, et kun opiskeltavat asiat kokee itelleen tärkeeks niin tulee se stressikin helpommin. Nyt tuntuu vaan et pitäis treenata 24/7, joten vähän se motivaatiokin on kärsinyt tässä. Onneks kappaleet on suurimmaks osaks mieleisiä (mitä nyt se Mozart...).

Random koulutehtävä otsikolla "voimakuva".

Se klassisesta musiikista ja paineista. Tuli varmaan pointti kuitenkin selväks. Mut jos jotain huonoa niin on väkisinkin jotain hyvääkin: vihdoin musta tuntuu et oon löytäny paikkani täällä. Koulus on oikeesti kivaa, ja sen huomaa esim. siitä, että koululla saattaa hengailla tuntitolkulla vielä senkin jälkeen kun päivä olis periaatteessa pulkassa. Nää ihmiset täällä on niin huippuja. Se vei sen pari kolme kuukautta tottua, mutta nyt tätä pari viikkoa kestävää stressiä lukuunottamatta kaikki on todella hyvin. En enää välttele ruokailuunkaan menemistä :D

Kaikenmaailman kahvittelut, illanistujaiset, viikonlopun irtiotot ym. sosiaaliset häppeningit ovat poikineet Spotify-listallekin uutta musiikkia. Tai no uutta ja uutta. Mä oon aina tiennyt että vielä joskus minäkin tuun hurahtamaan Dimmu Borgiriin, ja nyt tämä on oikeiden esittelybiisien ansioista toteutunut. In Sorte Diaboli on ollut kovassa soitossa viime päivinä, ja on tässä tullut muitakin laajennuksia musiikkimakuun. Kaikki sellasia tuttuja, mut joihin ei oo vaa saanu aikaseks tutustua. Ja tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa Norther ja Amorphis. Ja nyt on sellainen perinteisen tyhmä olo, et miks mä en oo aikaisemmin tajunnu tutustua mihinkään :D

Mutta tässäpä pikaiset kuulumisten päivittelyt. Pitää koittaa infota sitten jossain vaiheessa miten tuosta kisasta sitten selviydyttiin, ite ainakin toivoisin et koko homma olis jo ohi et pääsis työstämään taas omia kappaleita niin pianon kuin laulunkin suhteen.

Mutta joo, palaillaan! :)


tiistai 10. marraskuuta 2015

Voiko aika olla ystävä?




Terve taas pitkästä aikaa!

Sain pitkästä aikaa hyvän kirjoitusinspiksen, joten ajattelin päivitellä kuulumisa siitä, miten tämä opiskelu Kuopiossa on alkanut. Aloitin mm. laulun opiskelemisen. Nyt tavoitteena on D+D -tutkinto, mikä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa suoritan samanarvoiset tutkinnot sekä klassisesta pianosta että rytmipuolen laulusta. Tää laulun aloittaminen oli itseltäni aika rohkea veto, sillä en koskaan aiemmin ole ottanut laulutunteja. Pari koe-esiintymistä ja muutama keskustelu johti kuitenkin siihen, että tällainenkin haave kävi toteen. Ensimmäinen perustasosuoritus on tarkoitus tehdä pois alta heti kun ohjelmistoa on tarpeeksi, joten parhaassa tapauksessa pääsen jo keväällä tekemään kakkostason ohjelmistoa. Sanomattakin selvää, että olen todella innoissani.

Pianotunneillakin on mennyt toistaiseksi hyvin. Johtuu varmaan siitä, että täällä tulee treenattua huomattavasti enemmän kuin porukoilla asuessani. Nykyään tulee harjoiteltua lähes päivittäin, mikä on iso rutiinin muutos mulle. Muutenkin tää opiskelu on ihan erilaista vrt vaikka lukio-opiskeluihin. Pänttäsin yks ilta 5 tuntia PUTKEEN musiikinteoriaa seuraavan päivän tenttiä varten. No, tentti ei mennyt läpi, mutta mikä ihaninta - se ei todellakaan haitannut! Se vaan tarkoitti sitä, että tentin läpipäässeet saavat maanantaina nukkua pitempään ja minä ja muutama muu ollaan sit opiskelemassa teoriaa. No miksi sitten piti nähdä tuo viiden tunnin vaiva? KIINNOSTUKSESTA. Ja toki siitä, etten halunnut vetää ihan nollille. Joka tapauksessa tällaista motivaatiota meikäläiseltä ei oo nähty ikinä.


Ja uusien tussien myötä innostuin taas piirtämisestä. Kiva palata tähänkin pitkästä aikaa.

No entäs sitten tää sosiaalinen puoli?

Mulle oli/on vähän vieläkin vaikeeta sopeutua tähän yksinoloon. Tai oikeastaan just päinvastoin: siihen sosiaalisuuteen. Täällä oon huomannu, etten mä oikeesti oo mikään sosiaalinen ihminen, kenelle uusiin ihmisiin tutustuminen olis helppoo. Mä oon ihan vitun hyvä syrjäyjä. Tää näkyy esim. siinä, että ruokalassa valitsen sen pimeimmän nurkkapöydän, jonne on helppo vetäytyä. Ja jos joku sattuu samaan pöytään eksymään, niin eka kommentti on "Et sitten hämärämpää paikkaa löytäny syödä" :D
Tällainen syrjäytyminen alkaa lievästi sanottuna vituttamaan minua itteenikin, joten nyt yritän sit parantaa tapojani parhaani mukaan. Mä en vaan millään meinaa tajuta, ettei mun oikeesti tarvii pelätä näitä ihmisiä.
No mitä mä oon sit tehny?  Oon mm. lähteny muiden mukaan ostaa kahvia ennen tunnin alkua, tarjoutunu kyytsää ihmisiä musakeskukselle, liittyny mitä oudoimpiin keskusteluihin, ja menny kattoo sinfoniakonserttia jos tiedän että siellä on muitakin meidän luokkalaisia. Niin pieniä juttuja, mut mulle tosi isoo kehitystä. Päivän päätteeks voin sanoo olevani ylpee itestäni, jos oon uskaltanu jutella ihmisille, vieläpä silleen et keskustelu on oikeasti ollu hyvä. Ja vieläki jaksan iloita siitä, miten mua pyydettiin joku aika sitten istuu iltaa baariin. Bilekutsujakin on tullut, mutta niihin en oo päässy esiintymisten takia... mut anyway kaikkee tällasta. Monille ehkä pieniä juttuja, mut mulle suuria.

Et niin. Kyllä tää tästä. Enköhän mä neljän vuoden päästä uskalla jo sanoo löytäneeni uusia ystäviä :D




Ja syy miksi piti vielä näin loppuun jakaa Black Sabbathia, on se, että ens kesänä meen kattoo näitä livenä! En muuta sano ku et VIHDOIN. Ärsytti nimittäin todella paljon kun missasin näiden edellisen keikan Suomessa. Nyt sitten venaillaan heinäkuuta :)

lauantai 5. syyskuuta 2015

Hengissä ollaan!

Moikka pitkästä aikaa!

Huomasin, että viimeisin postaus on kirjoitettu joskus maaliskuussa, joten luonnollisesti paljon on ehtinyt tapahtumaan sen jälkeen. Pitkästä aikaa sain myös kunnon kirjoitusinspiksen, joten kiva näpytellä jotain kuulumisia tännekin :)

Tänä keväänä minusta tuli siis ylioppilas. Kirjoitin tasan 4 ainetta, joista äikkä on suuri ylpeyden aiheeni: kohtalaisen vähällä lukemisella ja uskomattomalla tuurilla E! Kolme muuta, eli pitkä enkku, lyhyt matikka ja yhteiskuntaoppi oli sit lukematta B. Oon kyllä tosi tyytyväinen noihin arvosanoihin, ottaen huomioon miten vähän tein töitä minkään eteen. Keskiarvokin oli 7,4 , eli minun asteikolla todella hyvä!
No se arvosanoista. Juhlat oli joka tapauksessa kivat, vieraita oli juuri sopivasti ja päivästä jäi kaikinpuolin hyvä fiilis! :)


Kesän alkupuoliskosta en muista enää mitään, tuntuu et kaikki tapahtumat tuli vasta heinäkuussa. Silloin tein serkkujen kaa reissun Tallinnaan, ja vahdin siskon kaa ruotsinkielisiä koiria. Kohokohta tais kuitenkin olla Kuopio Rock siinä heinä-elokuun taitteessa. Olin vasta pari viikkoa sitten vaihtanu auton, joten piti keksiä jotain eeppistä uuden auton korkkaamiseks. No, päätettiin sit nukkua nämä festarit autossa! Ahdasta oli, mutta taatusti eeppistä. Tosin parin parkkiruudun päässä meillä oli seurana Hiace-naapurit, jotka oli ihan mukavia siihen asti kunnes alko ryyppääminen ja miehinen elämöinti. Harvinaisen rasittava seurata vierestä, kun porukka huutaa vittusaatanaperkelettä ilman minkäänlaista selitystä, ja sen jälkeen alkaa epämääräisen huudon ja hyvin härskin läpän täytteinen "veljellinen" paini. No, kukin tyylillään :D
Itse festareista jäi hyvä fiilis: perjantaina muutaman muuttujan seurauksena pääsin alueelle vasta myöhään illalla, joten sen päivän osalta tuli todistettua vain Santa Cruz ja Accept. Seuraavana päivänä tuli sit katsastettuu Turmion Kätilöt, Viikate, Haloo Helsinki! ja Children of Bodom. Ja siis. Toi Bodomin keikka oli kyl parasta ikinä. En oo varmaa ikinä ollu niin messis yhdelläkään keikalla, ja sen keikan jälkeen meni kyl tovi toipuu siit fiiliksestä. Kaverin löytyessä olo oli kuin humalaisella, vaikka olin ollu koko päivän selvinpäin. Bodomin keikan jälkeen lähdettiin siis ajamaan jo kotiin, sillä yks yö autossa sai riittää :D Aaagh, vitsi mitkä fiilikset tulee vieläki ku alkaa muistelee!


No se kesästä ja sen kohokohdista. Tällä hetkellä tilanne on se, et oon muuttanu Kuopioon. Syy muuttoon oli opiskelupaikan saaminen, mikä yllätti meikäläisen täysin! Pääsin siis opiskelemaan musiikkipedagogiksi, ja 4 vuotta olis nyt tarkotus viettää opiskellen :) Vähän jännittää miten iso työmäärä mulla on edessä, sillä tosi moni meidän luokkalaisista on jo valmiita muusikoita (käyneet toisen asteen koulutuksen muusikoksi). Ite oon vaan tällanen harrastelija, ja edellisistä teoriaopinnoistakin on vähintään se 6 vuotta aikaa :D

Joka tapauksessa oon tosi innoissani alkavasta syksystä, ja suurin työ taitaa olla kuitenkin se sosiaalisoituminen. En ikinä koe olleeni sellaisella luokalla, missä olis hyvä yhteishenki, joten on tosi outoa miten hyvä luokkahenki meillä on jo nyt, vaikken vielä tunne oikein ketään. Nyt kun itekki vielä ymmärtäis, että on ihan ok vaan änköä johonkin porukkaan juttelemaan niitä näitä, sillä täällä ei oikeasti kukaan häädä siitä pois :D Sellane asia on tosin yllättäny miten moni on jo ehtiny "verkostoitumaan" tai saamaan ylipäätään paljon sosiaalisia kontakteja, esimerkiks silloin, kun on opiskellu muusikoks samassa rakennuksessa. Et meitä ketkä tulee ei mistään ja tuntee ei ketään, on oikeesti aika vähän. Kai se on ruvettava käymään joka ikisissä opiskelijabileissä, et sais uusia kavereita :''D Ouu sääliksi käy jo valmiiks tyhjää lompakkoa :D

Mut siis tämmösiä kuulumisia täällä päin! Olis kiva tietää vieläkö mulla on yhtään lukijaa jäljellä, joten mitäs sinne päin kuuluu? :)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Aihe, josta en olisi ikinä uskonut kirjoittavani blogiin

Älytöntä, että nyt mä oikeasti aloin kirjoittamaan tästä aiheesta, mutta tämä innosti pohdiskelemaan millaista lukion käyminen on. (Ei saatana, mulla on siis eilen ollut äikän esseekoe, joten tämä lienee kirjoitusten jälkeistä oireilua.)
En nyt sen enempää ryhdy tuota itse artikkelia analysoimaan, mutta tuosta sain mitä mahtavimman idean googlettaa "lukio on kallis", ja päädyin lukemaan jotain vauva.fin keskustelua (jep...).

Ymmärsin ainakin sen, ettei lukion käyminen ole samanlaista kaikkialla. Hirmu monille lukiokirjoista aiheutuvat suuret kulut tuntuivat olevan suorastaan yllätys. Moni säästöintoilija pääsikin sitten kommentoimaan, miten paljon säästöä tulee, jos vain lainaa mahdollisimman paljon kirjastosta, käyttää kaverin kanssa samaa kirjaa, ostaa käytettynä, ja maksaa opintotuilla tai muilla vastaavilla rahoilla.

Se sai sitten pohtimaan omia menojani lukion aikana:

Omalta osaltani kursseilla istuminen on ohi, joten enää ei mene kirjoihinkaan rahaa. Oon alusta asti ostanut kirjani Jameralta, lukion alkaessa kävin itse liikkeessä ja sen jälkeen laiskistuin ja tilasin kaiken netistä. Mulla on joka ikinen lasku tallessa, ja tähän hätään löysin 16:sta (jokaiselle jaksolle: 6+6+4) maksusta 12. Jo niiden perusteella hintaa tule yhteensä 710,22 euroa. Jos ajatellaan, että jokainen puuttuva lasku maksaisi 50€, hintaa tulisi vielä 200 euroa päälle.

Mielestäni olen päässyt melko vähällä. Pyrin ostamaan mahdollisimman paljon käytettynä, mutta kaverillenikin kaikki kirjat hankittiin uutena. Eipähän tarvinnut ikinä tehdä tehtäviä, kun ruotsin kirjoista oli aina valittu "edullisin" -vaihtoehto. Toisaalta... en minä kyllä hirveästi oppinutkaan.

Jos olisin hyödyntänyt vauva.fin säästövinkkejä, olisi käynyt näin: Kirjastosta ei olisi ikinä saanut haluamiaan kirjoja, sillä näin pienellä paikkakunnalla niitä ei edes ole siellä. En ole ainakaan ikinä nähnyt. Toisekseen, oon todella taipuvainen töhrimään koulukirjoja, joten montaakaan kaveriani tämä ei olisi miellyttänyt. Saatoin myös tehdä sitä, että 3 minuuttia ennen tunnin alkua päätin skipata tunnin, koska perse ei jostain kumman syystä noussut autonpenkistä. Sielläpä olisi sitten kaveri ollut ihmeissään ilman kirjaa.
Onneksi meidän koulussa ei muutenkaan tarvinnut olla aina uusinta painosta, vaikka sitä suositeltiinkin. Pari kurssia kävin ilman kirjaa, sillä tavoitteeni oli vain päästä kurssista läpi.

Tässäkin yks rahareikä. Ite tosin ostin tän tasan siitä syystä, et edellinen hajosi vähän ennenkuin lukio alkoi.
Opintotuista sen verran, etteivät ne itselläni olisi riittäneet kattamaan koulukirjoja. Kun kakkosen syksystä lähtien aloin niitä saamaan, sain tukea n. 65€ kuussa. Todella hyvin siis, mutta tämän rahan käytin yleensä shampoisiin, meikkeihin ym perusjuttuihin, mihin tuntui ikävältä pyytää porukoilta rahaa. Kirjoja maksoin sen mitä pystyin porukoita auttaakseni. Tämän jälkeen tuet kuitenkin tippuivat n. kymppiin kuussa, mikä kyllä tuntui lompakossa. Tälle keväälle ne vihdoin nousivat n. 17€, ja vaikkei sillä edelleenkään juhlita, on se silti tyhjää parempi.

Seuraava rahareikä: bensa.

Mä sain autokortin kesällä, joten koko abivuoden sain huristella autolla kouluun. Aattelin aluks, et kuljen talven linkillä (=linja-auto täällä päin), koska talvikelissä ajaminen ei houkutellut pari kuukautta sitten saadulla kortilla. Autoilu vei kuitenkin mukanaan, joten ymmärsin hakea koulumatkatukea autolle vasta lokakuussa. Onneksi sain tuet takautuvasti elokuusta asti, mikä oli n. 150€ kuulta. Omalla autolla kilometrejä tulee 31 km suuntaansa, ja linkillä se on jotain 35-40 km, en ole ihan varma. Joka tapauksessa lähemmäs tunnin jouduin istumaan linkissä ennenkuin pääsin kouluun.
Linkille sain koulumatkatukea siten, että maksoin 44 linkkimatkan kortista 43€. Ilman tukea oltaisiin puhuttu satasista. Matkoja piti ostaa ehkä puolentoista jakson välein, tukirahat bensoihin loppuivat ehkä parin viikon jälkeen. Tosin ajelin sillä viikonloppuisinkin ja ehkä vähän pillurallia siellä täällä, mutta loppupeleissä olen aika säästeliäs kuski.

Viime vuoden edustuslookkia. Kuva hienosti rajattu sääntöjä rikkoen nilkkojen kohdalta.
Lukioon kuuluu toki muutakin, kuin kirjat ja bensat. Ei ole kauan, kun sai pyöritellä kirjoitukista koituvia laskuja. Mä kirjoitan tasan ne vaadittavat 4 ainetta, joista maksua tuli vissiin about 140€. Abiristeily osoittautui huomattavasti odotettua kalliimmaksi, sillä siihen upposi 160€ + ne rahat mitä oli valmis siellä risteilyllä tuhlaamaan. Wanhoissa selvisin todella vähällä, sillä sain kunnian toimia juontajana. Mekko, kengät, korut ynnä muut sälät veivät ehkä satasen, joten selvisin todella halvalla tanssijoihin verrattuna. Kaveri vielä tarjoutui laittamaan tukan ja meikin.

Kaiken kaikkiaan lukioon saa näköjään palamaan todella paljon rahaa. En edes halua kuvitella niiden menoja, jotka ovat ostaneet kaikki kirjat uutena, kulkeneet samanlaisen koulumatkan kuin minä, ja vielä tanssineet wanhat ja ryypänneet abiristeilyllä maksan pilalle. Minusta vieläpä tuntuu, että unohdin jotain oleellisia lukioon liittyviä menoja, mutta ehkä ne ovatkin vielä edessä häämöttävät YO-juhlat. Kavereilta olen kuullut, että pelkkä se hattu maksaa jo 50€. Jäiks... entäs ne muut juhlat sitten?

Plöööh.... kello näyttää lähemmäs kolmea yöllä, joten lienee viisasta lopettaa ennenkuin aivoni räjähtävät tästä lukujen täyttämästä pohdiskelusta. Joka tapauksessa äitini sanoi osuvasti, kun totesi minun olleen persaukinen siitä asti, kun aloitin lukion. Heh :D

maanantai 16. helmikuuta 2015

Tulin vain ilmoittamaan, että hengissä ollaan

Oon ihan tietoisesti pitäny hiljaiseloa täältä blogin puolelta. Otin itselleni sen periaatteen, että jos tekstiä ei synny luontevasti, sitä ei silloin pidä väkisinkään tuottaa. Tuolla periaatteella onkin sitten pidetty ikuisuuden mittainen tauko, eikä tämäkään postaus ole lupaus ahkerammasta tulevaisuudesta. Ajattelin vain kertoa pitkästä aikaa kuulumisia ja samalla näyttää, että hengissä ollaan.

Okei, ensinnäkin multa loppui koulu. Eilen palasin abiristeilyltä kotiin ja vasta tänä aamuna iskostui päähän, että nyt se kolmen vuoden odotus on ohi. Koko kolme vuotta mietin mitä helevettiä minä lukiossa teen, mutta näin jälkeenpäin mietittynä en minä tuota kadukaan. Kaks ekaa vuotta meni parhaan kaverin kanssa hönäillessä, kunnes tämä jätti lukion kesken ja lähti opiskelemaan muuta alaa. Kolmannen vuoden aikana ystävystyin sitten ihmiseen, johon en olisi ikinä uskonut tutustuvani kunnolla. Ihanaa että meistä tuli tämän kolmannen vuoden aikana niin läheisiä, että voin sanoa saaneeni uuden parhaan kaverin. Paljon on sen myötä tullut koettua ja siitä jos mistä pitää olla kiitollinen.

Penkkareiden jälkeisiä tunnelmia. Edustamani hivinainen oli kuulemma lukion juntein asu :'D
Syksyllä ja ihan alkuvuodesta pyöri eräs jätkäkin kuvioissa, mutta meikäläisen oli pakko pistää poikki, kun homma meni liian vakavaksi. Jännää, sillä tämä on niin täydellisesti mun luonteen kanssa ristiriidassa, että ihan itseänikin ihmetyttää. En ole koskaan ollut sitoutumiskammoinen, mutta juuri tuo sitoutuminen alkoi ahdistaa. Sanoin myös etten ryhdy mihinkään kahden viikon suhteisiin, niin enköhän mene jo kuuden päivän jälkeen pistämään poikki :D Saan siis kuulostamaan itseni 10-vuotiaalta kusipääkakaralta, vaikka todellisuudessa tarkoitin juuri päinvastaista - kusipäisempää olisi ollut jäädä suhteeseen missä ei olisi täysillä messissä. Ei ainakaan jäänyt jossiteltavaa eikä onneksi kaduttavaakaan.



Nää kuvat oli syksyiseltä vaellusreissulta Kuusamon karhunkierrokselta.

Musiikkirintamalta ei kai mitään erikoisempaa. Pianon soitosta on tullut yhä suurempi intohimo, nyt kun päähän on iskostunut halu päästä opiskelemaan Jyväskylään musiikkia. Pääsykokeet on aika suuressa painoarvossa (Onneks, pelkillä lukion papereilla mulla ei olis mitään asiaa tonne), joten toivoisin niiden menevän mahdollisimman hyvin. Pakko kuitenkin mennä sellasella "kahtoo mitä tulloo" -fiiliksellä, jos vaan 40 pääsee 200:sta.

Muiden musiikkilöytöjen suhteen ei ole tapahtunut mitään erikoista. Oon kuunnellut lähinnä vanhoja rakkaita bändejä, ja päässyt sisälle biiseihin ja levyihin, joiden kuuntelu on ollut aiemmin vähäistä taikka olematonta. Oon rakastunut uudelleen Viikatteeseen, ja nyt kuunteluun pitäisi ottaa Mokoman uusin levy. Oon vaan niin hidas musiikin kuuntelija, että ihan ärsyttää.


Tällaisia kuulumisia täältä päin. Saa nähdä saanko enää uusia postauksia aikaiseksi. Ihan rentouttavaahan tämä oli kirjoitella, paitsi että julkaisukuntoon saaminen vei taas monta tuntia. Tekstin tuotto ei näköjään ollut ongelma, vaan se viimeistely. Kellään muulla sama ongelma?

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Harvinaisen outo uni

Mä näin tosi outoa unta viime yönä.

Siinä unessa mulla todettiin jokin vakava sairaus, jonka seurauksena tulisin kuolemaan pian. Mulle annettiin jonkinlaista hoitoa, mutta ne lopetettiin melko pian.
Mun kunto alkoi heiketä silmissä: Mä laihduin miltei luurangoksi asti ja musta tuli todella kalpea. Mun hiukset alkoi roikkua elottomina ja hampaitakin tippui suusta. Olin siis todella karu näky. Kaikesta huolimatta mä olin yllättävän levollinen. Halusin vaan nähdä kaikki mulle rakkaat ihmiset ja hyvästellä ne. Muistan miten koko uni oli yhtä odottamista. Odotin hetkeä jolloin voisin sanoa viimeisen kerran hyvästi ja kuolla. Ilmeisesti näin lopulta tapahtui - suljin silmät, sanoin kaikille hyvästi ja kuolin. Tämän jälkeen muistaakseni heräsin hetkellisesti ja jatkoin nukkumista.


Kuolemalle löytyi mm. tällaisia selityksiä netin ihmeellisestä maailmasta:

"Kuolema on syntymisen ohella osa elämän kiertokulkua ja tämän tiedostaminen kohottaa elämänlaatua. Unessa kuolema saattaa kuvata jonkin asian tai vaiheen loppuunsaattamista ja uuden alkua, siirtymistä ehkä uuteen elämänvaiheeseen. Tämä alitajuntainen viesti tai toive muutoksesta voi ilmaantua uniin monien eri symboleiden kautta, tyypillisiä ovat harpisti (kuoleman viestintuoja, taivaallinen musiikki), tiimalasi (ajanmittari), viikatemies (sadonkorjuun aika) tai siunaustilaisuus (päätöksen paikka). Hautaaminen liittyy myös kuolemaan, tämän tyyppiset unet voivat viitata erilaisten piilotajuisten tunteiden tukahduttamiseen tai vaihtoehtoisesti tervetulleeseen vanhoista kaavoista, tavoista tai traumoista irtaantumiseen, niistä luopumiseen." 
"Unen kuolema ei ennusta kuolemaa vaan kuvaa siirtymistä elämänvaiheesta toiseen. Jokin ajanjakso on tulossa loppuunsa ja toinen alkamassa.
Yleensä kuoleminen unessa on positiivinen symboli eli tuleva muutos on muutos kohti parempaa."

Mä en kaikkiin unihömpötyksiin usko, mut uskon, et unet jotka jää mieleen ovat merkityksellisiä. No, tämä sattui olemaan yks niistä.

Viime aikoina on tuntunutkin et siirryn johonkin uuteen. Tai siis se tunne, kun tapahtuu asioita joista suunta on vain eteenpäin. Mulla on just sellainen levollinen fiilis kaikesta, mikä antaa tosi paljon lohtua tulevan suhteen. Tykkään tästä tunteesta ettei ole mitään hätää.

Ja niin kiinnostais tietää, et onks teillä ollut mitään vastaavia univalaistumisia? Uskotteko ylipäätään et unilla olis jokin syvempi merkitys?

...

Sitaatit poimittu täältä ja täältä.