maanantai 16. helmikuuta 2015

Tulin vain ilmoittamaan, että hengissä ollaan

Oon ihan tietoisesti pitäny hiljaiseloa täältä blogin puolelta. Otin itselleni sen periaatteen, että jos tekstiä ei synny luontevasti, sitä ei silloin pidä väkisinkään tuottaa. Tuolla periaatteella onkin sitten pidetty ikuisuuden mittainen tauko, eikä tämäkään postaus ole lupaus ahkerammasta tulevaisuudesta. Ajattelin vain kertoa pitkästä aikaa kuulumisia ja samalla näyttää, että hengissä ollaan.

Okei, ensinnäkin multa loppui koulu. Eilen palasin abiristeilyltä kotiin ja vasta tänä aamuna iskostui päähän, että nyt se kolmen vuoden odotus on ohi. Koko kolme vuotta mietin mitä helevettiä minä lukiossa teen, mutta näin jälkeenpäin mietittynä en minä tuota kadukaan. Kaks ekaa vuotta meni parhaan kaverin kanssa hönäillessä, kunnes tämä jätti lukion kesken ja lähti opiskelemaan muuta alaa. Kolmannen vuoden aikana ystävystyin sitten ihmiseen, johon en olisi ikinä uskonut tutustuvani kunnolla. Ihanaa että meistä tuli tämän kolmannen vuoden aikana niin läheisiä, että voin sanoa saaneeni uuden parhaan kaverin. Paljon on sen myötä tullut koettua ja siitä jos mistä pitää olla kiitollinen.

Penkkareiden jälkeisiä tunnelmia. Edustamani hivinainen oli kuulemma lukion juntein asu :'D
Syksyllä ja ihan alkuvuodesta pyöri eräs jätkäkin kuvioissa, mutta meikäläisen oli pakko pistää poikki, kun homma meni liian vakavaksi. Jännää, sillä tämä on niin täydellisesti mun luonteen kanssa ristiriidassa, että ihan itseänikin ihmetyttää. En ole koskaan ollut sitoutumiskammoinen, mutta juuri tuo sitoutuminen alkoi ahdistaa. Sanoin myös etten ryhdy mihinkään kahden viikon suhteisiin, niin enköhän mene jo kuuden päivän jälkeen pistämään poikki :D Saan siis kuulostamaan itseni 10-vuotiaalta kusipääkakaralta, vaikka todellisuudessa tarkoitin juuri päinvastaista - kusipäisempää olisi ollut jäädä suhteeseen missä ei olisi täysillä messissä. Ei ainakaan jäänyt jossiteltavaa eikä onneksi kaduttavaakaan.



Nää kuvat oli syksyiseltä vaellusreissulta Kuusamon karhunkierrokselta.

Musiikkirintamalta ei kai mitään erikoisempaa. Pianon soitosta on tullut yhä suurempi intohimo, nyt kun päähän on iskostunut halu päästä opiskelemaan Jyväskylään musiikkia. Pääsykokeet on aika suuressa painoarvossa (Onneks, pelkillä lukion papereilla mulla ei olis mitään asiaa tonne), joten toivoisin niiden menevän mahdollisimman hyvin. Pakko kuitenkin mennä sellasella "kahtoo mitä tulloo" -fiiliksellä, jos vaan 40 pääsee 200:sta.

Muiden musiikkilöytöjen suhteen ei ole tapahtunut mitään erikoista. Oon kuunnellut lähinnä vanhoja rakkaita bändejä, ja päässyt sisälle biiseihin ja levyihin, joiden kuuntelu on ollut aiemmin vähäistä taikka olematonta. Oon rakastunut uudelleen Viikatteeseen, ja nyt kuunteluun pitäisi ottaa Mokoman uusin levy. Oon vaan niin hidas musiikin kuuntelija, että ihan ärsyttää.


Tällaisia kuulumisia täältä päin. Saa nähdä saanko enää uusia postauksia aikaiseksi. Ihan rentouttavaahan tämä oli kirjoitella, paitsi että julkaisukuntoon saaminen vei taas monta tuntia. Tekstin tuotto ei näköjään ollut ongelma, vaan se viimeistely. Kellään muulla sama ongelma?