tiistai 10. marraskuuta 2015

Voiko aika olla ystävä?




Terve taas pitkästä aikaa!

Sain pitkästä aikaa hyvän kirjoitusinspiksen, joten ajattelin päivitellä kuulumisa siitä, miten tämä opiskelu Kuopiossa on alkanut. Aloitin mm. laulun opiskelemisen. Nyt tavoitteena on D+D -tutkinto, mikä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa suoritan samanarvoiset tutkinnot sekä klassisesta pianosta että rytmipuolen laulusta. Tää laulun aloittaminen oli itseltäni aika rohkea veto, sillä en koskaan aiemmin ole ottanut laulutunteja. Pari koe-esiintymistä ja muutama keskustelu johti kuitenkin siihen, että tällainenkin haave kävi toteen. Ensimmäinen perustasosuoritus on tarkoitus tehdä pois alta heti kun ohjelmistoa on tarpeeksi, joten parhaassa tapauksessa pääsen jo keväällä tekemään kakkostason ohjelmistoa. Sanomattakin selvää, että olen todella innoissani.

Pianotunneillakin on mennyt toistaiseksi hyvin. Johtuu varmaan siitä, että täällä tulee treenattua huomattavasti enemmän kuin porukoilla asuessani. Nykyään tulee harjoiteltua lähes päivittäin, mikä on iso rutiinin muutos mulle. Muutenkin tää opiskelu on ihan erilaista vrt vaikka lukio-opiskeluihin. Pänttäsin yks ilta 5 tuntia PUTKEEN musiikinteoriaa seuraavan päivän tenttiä varten. No, tentti ei mennyt läpi, mutta mikä ihaninta - se ei todellakaan haitannut! Se vaan tarkoitti sitä, että tentin läpipäässeet saavat maanantaina nukkua pitempään ja minä ja muutama muu ollaan sit opiskelemassa teoriaa. No miksi sitten piti nähdä tuo viiden tunnin vaiva? KIINNOSTUKSESTA. Ja toki siitä, etten halunnut vetää ihan nollille. Joka tapauksessa tällaista motivaatiota meikäläiseltä ei oo nähty ikinä.


Ja uusien tussien myötä innostuin taas piirtämisestä. Kiva palata tähänkin pitkästä aikaa.

No entäs sitten tää sosiaalinen puoli?

Mulle oli/on vähän vieläkin vaikeeta sopeutua tähän yksinoloon. Tai oikeastaan just päinvastoin: siihen sosiaalisuuteen. Täällä oon huomannu, etten mä oikeesti oo mikään sosiaalinen ihminen, kenelle uusiin ihmisiin tutustuminen olis helppoo. Mä oon ihan vitun hyvä syrjäyjä. Tää näkyy esim. siinä, että ruokalassa valitsen sen pimeimmän nurkkapöydän, jonne on helppo vetäytyä. Ja jos joku sattuu samaan pöytään eksymään, niin eka kommentti on "Et sitten hämärämpää paikkaa löytäny syödä" :D
Tällainen syrjäytyminen alkaa lievästi sanottuna vituttamaan minua itteenikin, joten nyt yritän sit parantaa tapojani parhaani mukaan. Mä en vaan millään meinaa tajuta, ettei mun oikeesti tarvii pelätä näitä ihmisiä.
No mitä mä oon sit tehny?  Oon mm. lähteny muiden mukaan ostaa kahvia ennen tunnin alkua, tarjoutunu kyytsää ihmisiä musakeskukselle, liittyny mitä oudoimpiin keskusteluihin, ja menny kattoo sinfoniakonserttia jos tiedän että siellä on muitakin meidän luokkalaisia. Niin pieniä juttuja, mut mulle tosi isoo kehitystä. Päivän päätteeks voin sanoo olevani ylpee itestäni, jos oon uskaltanu jutella ihmisille, vieläpä silleen et keskustelu on oikeasti ollu hyvä. Ja vieläki jaksan iloita siitä, miten mua pyydettiin joku aika sitten istuu iltaa baariin. Bilekutsujakin on tullut, mutta niihin en oo päässy esiintymisten takia... mut anyway kaikkee tällasta. Monille ehkä pieniä juttuja, mut mulle suuria.

Et niin. Kyllä tää tästä. Enköhän mä neljän vuoden päästä uskalla jo sanoo löytäneeni uusia ystäviä :D




Ja syy miksi piti vielä näin loppuun jakaa Black Sabbathia, on se, että ens kesänä meen kattoo näitä livenä! En muuta sano ku et VIHDOIN. Ärsytti nimittäin todella paljon kun missasin näiden edellisen keikan Suomessa. Nyt sitten venaillaan heinäkuuta :)

lauantai 5. syyskuuta 2015

Hengissä ollaan!

Moikka pitkästä aikaa!

Huomasin, että viimeisin postaus on kirjoitettu joskus maaliskuussa, joten luonnollisesti paljon on ehtinyt tapahtumaan sen jälkeen. Pitkästä aikaa sain myös kunnon kirjoitusinspiksen, joten kiva näpytellä jotain kuulumisia tännekin :)

Tänä keväänä minusta tuli siis ylioppilas. Kirjoitin tasan 4 ainetta, joista äikkä on suuri ylpeyden aiheeni: kohtalaisen vähällä lukemisella ja uskomattomalla tuurilla E! Kolme muuta, eli pitkä enkku, lyhyt matikka ja yhteiskuntaoppi oli sit lukematta B. Oon kyllä tosi tyytyväinen noihin arvosanoihin, ottaen huomioon miten vähän tein töitä minkään eteen. Keskiarvokin oli 7,4 , eli minun asteikolla todella hyvä!
No se arvosanoista. Juhlat oli joka tapauksessa kivat, vieraita oli juuri sopivasti ja päivästä jäi kaikinpuolin hyvä fiilis! :)


Kesän alkupuoliskosta en muista enää mitään, tuntuu et kaikki tapahtumat tuli vasta heinäkuussa. Silloin tein serkkujen kaa reissun Tallinnaan, ja vahdin siskon kaa ruotsinkielisiä koiria. Kohokohta tais kuitenkin olla Kuopio Rock siinä heinä-elokuun taitteessa. Olin vasta pari viikkoa sitten vaihtanu auton, joten piti keksiä jotain eeppistä uuden auton korkkaamiseks. No, päätettiin sit nukkua nämä festarit autossa! Ahdasta oli, mutta taatusti eeppistä. Tosin parin parkkiruudun päässä meillä oli seurana Hiace-naapurit, jotka oli ihan mukavia siihen asti kunnes alko ryyppääminen ja miehinen elämöinti. Harvinaisen rasittava seurata vierestä, kun porukka huutaa vittusaatanaperkelettä ilman minkäänlaista selitystä, ja sen jälkeen alkaa epämääräisen huudon ja hyvin härskin läpän täytteinen "veljellinen" paini. No, kukin tyylillään :D
Itse festareista jäi hyvä fiilis: perjantaina muutaman muuttujan seurauksena pääsin alueelle vasta myöhään illalla, joten sen päivän osalta tuli todistettua vain Santa Cruz ja Accept. Seuraavana päivänä tuli sit katsastettuu Turmion Kätilöt, Viikate, Haloo Helsinki! ja Children of Bodom. Ja siis. Toi Bodomin keikka oli kyl parasta ikinä. En oo varmaa ikinä ollu niin messis yhdelläkään keikalla, ja sen keikan jälkeen meni kyl tovi toipuu siit fiiliksestä. Kaverin löytyessä olo oli kuin humalaisella, vaikka olin ollu koko päivän selvinpäin. Bodomin keikan jälkeen lähdettiin siis ajamaan jo kotiin, sillä yks yö autossa sai riittää :D Aaagh, vitsi mitkä fiilikset tulee vieläki ku alkaa muistelee!


No se kesästä ja sen kohokohdista. Tällä hetkellä tilanne on se, et oon muuttanu Kuopioon. Syy muuttoon oli opiskelupaikan saaminen, mikä yllätti meikäläisen täysin! Pääsin siis opiskelemaan musiikkipedagogiksi, ja 4 vuotta olis nyt tarkotus viettää opiskellen :) Vähän jännittää miten iso työmäärä mulla on edessä, sillä tosi moni meidän luokkalaisista on jo valmiita muusikoita (käyneet toisen asteen koulutuksen muusikoksi). Ite oon vaan tällanen harrastelija, ja edellisistä teoriaopinnoistakin on vähintään se 6 vuotta aikaa :D

Joka tapauksessa oon tosi innoissani alkavasta syksystä, ja suurin työ taitaa olla kuitenkin se sosiaalisoituminen. En ikinä koe olleeni sellaisella luokalla, missä olis hyvä yhteishenki, joten on tosi outoa miten hyvä luokkahenki meillä on jo nyt, vaikken vielä tunne oikein ketään. Nyt kun itekki vielä ymmärtäis, että on ihan ok vaan änköä johonkin porukkaan juttelemaan niitä näitä, sillä täällä ei oikeasti kukaan häädä siitä pois :D Sellane asia on tosin yllättäny miten moni on jo ehtiny "verkostoitumaan" tai saamaan ylipäätään paljon sosiaalisia kontakteja, esimerkiks silloin, kun on opiskellu muusikoks samassa rakennuksessa. Et meitä ketkä tulee ei mistään ja tuntee ei ketään, on oikeesti aika vähän. Kai se on ruvettava käymään joka ikisissä opiskelijabileissä, et sais uusia kavereita :''D Ouu sääliksi käy jo valmiiks tyhjää lompakkoa :D

Mut siis tämmösiä kuulumisia täällä päin! Olis kiva tietää vieläkö mulla on yhtään lukijaa jäljellä, joten mitäs sinne päin kuuluu? :)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Aihe, josta en olisi ikinä uskonut kirjoittavani blogiin

Älytöntä, että nyt mä oikeasti aloin kirjoittamaan tästä aiheesta, mutta tämä innosti pohdiskelemaan millaista lukion käyminen on. (Ei saatana, mulla on siis eilen ollut äikän esseekoe, joten tämä lienee kirjoitusten jälkeistä oireilua.)
En nyt sen enempää ryhdy tuota itse artikkelia analysoimaan, mutta tuosta sain mitä mahtavimman idean googlettaa "lukio on kallis", ja päädyin lukemaan jotain vauva.fin keskustelua (jep...).

Ymmärsin ainakin sen, ettei lukion käyminen ole samanlaista kaikkialla. Hirmu monille lukiokirjoista aiheutuvat suuret kulut tuntuivat olevan suorastaan yllätys. Moni säästöintoilija pääsikin sitten kommentoimaan, miten paljon säästöä tulee, jos vain lainaa mahdollisimman paljon kirjastosta, käyttää kaverin kanssa samaa kirjaa, ostaa käytettynä, ja maksaa opintotuilla tai muilla vastaavilla rahoilla.

Se sai sitten pohtimaan omia menojani lukion aikana:

Omalta osaltani kursseilla istuminen on ohi, joten enää ei mene kirjoihinkaan rahaa. Oon alusta asti ostanut kirjani Jameralta, lukion alkaessa kävin itse liikkeessä ja sen jälkeen laiskistuin ja tilasin kaiken netistä. Mulla on joka ikinen lasku tallessa, ja tähän hätään löysin 16:sta (jokaiselle jaksolle: 6+6+4) maksusta 12. Jo niiden perusteella hintaa tule yhteensä 710,22 euroa. Jos ajatellaan, että jokainen puuttuva lasku maksaisi 50€, hintaa tulisi vielä 200 euroa päälle.

Mielestäni olen päässyt melko vähällä. Pyrin ostamaan mahdollisimman paljon käytettynä, mutta kaverillenikin kaikki kirjat hankittiin uutena. Eipähän tarvinnut ikinä tehdä tehtäviä, kun ruotsin kirjoista oli aina valittu "edullisin" -vaihtoehto. Toisaalta... en minä kyllä hirveästi oppinutkaan.

Jos olisin hyödyntänyt vauva.fin säästövinkkejä, olisi käynyt näin: Kirjastosta ei olisi ikinä saanut haluamiaan kirjoja, sillä näin pienellä paikkakunnalla niitä ei edes ole siellä. En ole ainakaan ikinä nähnyt. Toisekseen, oon todella taipuvainen töhrimään koulukirjoja, joten montaakaan kaveriani tämä ei olisi miellyttänyt. Saatoin myös tehdä sitä, että 3 minuuttia ennen tunnin alkua päätin skipata tunnin, koska perse ei jostain kumman syystä noussut autonpenkistä. Sielläpä olisi sitten kaveri ollut ihmeissään ilman kirjaa.
Onneksi meidän koulussa ei muutenkaan tarvinnut olla aina uusinta painosta, vaikka sitä suositeltiinkin. Pari kurssia kävin ilman kirjaa, sillä tavoitteeni oli vain päästä kurssista läpi.

Tässäkin yks rahareikä. Ite tosin ostin tän tasan siitä syystä, et edellinen hajosi vähän ennenkuin lukio alkoi.
Opintotuista sen verran, etteivät ne itselläni olisi riittäneet kattamaan koulukirjoja. Kun kakkosen syksystä lähtien aloin niitä saamaan, sain tukea n. 65€ kuussa. Todella hyvin siis, mutta tämän rahan käytin yleensä shampoisiin, meikkeihin ym perusjuttuihin, mihin tuntui ikävältä pyytää porukoilta rahaa. Kirjoja maksoin sen mitä pystyin porukoita auttaakseni. Tämän jälkeen tuet kuitenkin tippuivat n. kymppiin kuussa, mikä kyllä tuntui lompakossa. Tälle keväälle ne vihdoin nousivat n. 17€, ja vaikkei sillä edelleenkään juhlita, on se silti tyhjää parempi.

Seuraava rahareikä: bensa.

Mä sain autokortin kesällä, joten koko abivuoden sain huristella autolla kouluun. Aattelin aluks, et kuljen talven linkillä (=linja-auto täällä päin), koska talvikelissä ajaminen ei houkutellut pari kuukautta sitten saadulla kortilla. Autoilu vei kuitenkin mukanaan, joten ymmärsin hakea koulumatkatukea autolle vasta lokakuussa. Onneksi sain tuet takautuvasti elokuusta asti, mikä oli n. 150€ kuulta. Omalla autolla kilometrejä tulee 31 km suuntaansa, ja linkillä se on jotain 35-40 km, en ole ihan varma. Joka tapauksessa lähemmäs tunnin jouduin istumaan linkissä ennenkuin pääsin kouluun.
Linkille sain koulumatkatukea siten, että maksoin 44 linkkimatkan kortista 43€. Ilman tukea oltaisiin puhuttu satasista. Matkoja piti ostaa ehkä puolentoista jakson välein, tukirahat bensoihin loppuivat ehkä parin viikon jälkeen. Tosin ajelin sillä viikonloppuisinkin ja ehkä vähän pillurallia siellä täällä, mutta loppupeleissä olen aika säästeliäs kuski.

Viime vuoden edustuslookkia. Kuva hienosti rajattu sääntöjä rikkoen nilkkojen kohdalta.
Lukioon kuuluu toki muutakin, kuin kirjat ja bensat. Ei ole kauan, kun sai pyöritellä kirjoitukista koituvia laskuja. Mä kirjoitan tasan ne vaadittavat 4 ainetta, joista maksua tuli vissiin about 140€. Abiristeily osoittautui huomattavasti odotettua kalliimmaksi, sillä siihen upposi 160€ + ne rahat mitä oli valmis siellä risteilyllä tuhlaamaan. Wanhoissa selvisin todella vähällä, sillä sain kunnian toimia juontajana. Mekko, kengät, korut ynnä muut sälät veivät ehkä satasen, joten selvisin todella halvalla tanssijoihin verrattuna. Kaveri vielä tarjoutui laittamaan tukan ja meikin.

Kaiken kaikkiaan lukioon saa näköjään palamaan todella paljon rahaa. En edes halua kuvitella niiden menoja, jotka ovat ostaneet kaikki kirjat uutena, kulkeneet samanlaisen koulumatkan kuin minä, ja vielä tanssineet wanhat ja ryypänneet abiristeilyllä maksan pilalle. Minusta vieläpä tuntuu, että unohdin jotain oleellisia lukioon liittyviä menoja, mutta ehkä ne ovatkin vielä edessä häämöttävät YO-juhlat. Kavereilta olen kuullut, että pelkkä se hattu maksaa jo 50€. Jäiks... entäs ne muut juhlat sitten?

Plöööh.... kello näyttää lähemmäs kolmea yöllä, joten lienee viisasta lopettaa ennenkuin aivoni räjähtävät tästä lukujen täyttämästä pohdiskelusta. Joka tapauksessa äitini sanoi osuvasti, kun totesi minun olleen persaukinen siitä asti, kun aloitin lukion. Heh :D

maanantai 16. helmikuuta 2015

Tulin vain ilmoittamaan, että hengissä ollaan

Oon ihan tietoisesti pitäny hiljaiseloa täältä blogin puolelta. Otin itselleni sen periaatteen, että jos tekstiä ei synny luontevasti, sitä ei silloin pidä väkisinkään tuottaa. Tuolla periaatteella onkin sitten pidetty ikuisuuden mittainen tauko, eikä tämäkään postaus ole lupaus ahkerammasta tulevaisuudesta. Ajattelin vain kertoa pitkästä aikaa kuulumisia ja samalla näyttää, että hengissä ollaan.

Okei, ensinnäkin multa loppui koulu. Eilen palasin abiristeilyltä kotiin ja vasta tänä aamuna iskostui päähän, että nyt se kolmen vuoden odotus on ohi. Koko kolme vuotta mietin mitä helevettiä minä lukiossa teen, mutta näin jälkeenpäin mietittynä en minä tuota kadukaan. Kaks ekaa vuotta meni parhaan kaverin kanssa hönäillessä, kunnes tämä jätti lukion kesken ja lähti opiskelemaan muuta alaa. Kolmannen vuoden aikana ystävystyin sitten ihmiseen, johon en olisi ikinä uskonut tutustuvani kunnolla. Ihanaa että meistä tuli tämän kolmannen vuoden aikana niin läheisiä, että voin sanoa saaneeni uuden parhaan kaverin. Paljon on sen myötä tullut koettua ja siitä jos mistä pitää olla kiitollinen.

Penkkareiden jälkeisiä tunnelmia. Edustamani hivinainen oli kuulemma lukion juntein asu :'D
Syksyllä ja ihan alkuvuodesta pyöri eräs jätkäkin kuvioissa, mutta meikäläisen oli pakko pistää poikki, kun homma meni liian vakavaksi. Jännää, sillä tämä on niin täydellisesti mun luonteen kanssa ristiriidassa, että ihan itseänikin ihmetyttää. En ole koskaan ollut sitoutumiskammoinen, mutta juuri tuo sitoutuminen alkoi ahdistaa. Sanoin myös etten ryhdy mihinkään kahden viikon suhteisiin, niin enköhän mene jo kuuden päivän jälkeen pistämään poikki :D Saan siis kuulostamaan itseni 10-vuotiaalta kusipääkakaralta, vaikka todellisuudessa tarkoitin juuri päinvastaista - kusipäisempää olisi ollut jäädä suhteeseen missä ei olisi täysillä messissä. Ei ainakaan jäänyt jossiteltavaa eikä onneksi kaduttavaakaan.



Nää kuvat oli syksyiseltä vaellusreissulta Kuusamon karhunkierrokselta.

Musiikkirintamalta ei kai mitään erikoisempaa. Pianon soitosta on tullut yhä suurempi intohimo, nyt kun päähän on iskostunut halu päästä opiskelemaan Jyväskylään musiikkia. Pääsykokeet on aika suuressa painoarvossa (Onneks, pelkillä lukion papereilla mulla ei olis mitään asiaa tonne), joten toivoisin niiden menevän mahdollisimman hyvin. Pakko kuitenkin mennä sellasella "kahtoo mitä tulloo" -fiiliksellä, jos vaan 40 pääsee 200:sta.

Muiden musiikkilöytöjen suhteen ei ole tapahtunut mitään erikoista. Oon kuunnellut lähinnä vanhoja rakkaita bändejä, ja päässyt sisälle biiseihin ja levyihin, joiden kuuntelu on ollut aiemmin vähäistä taikka olematonta. Oon rakastunut uudelleen Viikatteeseen, ja nyt kuunteluun pitäisi ottaa Mokoman uusin levy. Oon vaan niin hidas musiikin kuuntelija, että ihan ärsyttää.


Tällaisia kuulumisia täältä päin. Saa nähdä saanko enää uusia postauksia aikaiseksi. Ihan rentouttavaahan tämä oli kirjoitella, paitsi että julkaisukuntoon saaminen vei taas monta tuntia. Tekstin tuotto ei näköjään ollut ongelma, vaan se viimeistely. Kellään muulla sama ongelma?