sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Uskalla elää

Mä en nyt oikein tiedä onko mulla mitään varsinaista asiaa. Joka tapauksessa tuntuu, et oon ottanut Mokoman Uskalla elää -biisistä jonkun virallisen elämänohjeen. En aluks pitäny tätä biisiä kovin kummoisena, sillä yleensä muhun ei tehoa nuo positiiviset kannustusbiisit. Mut heti ku vaivauduin lukemaan tämän sanat jostain, niin sitten tää kohlahti. Noissa sanoissa on niiiiiin paljon juttuja joihin voin samaistua ja joista muutenkin tulee ihan minä mieleen. Ja sitten muutkin musiikilliset asiat on kohdallaan, joten ei ihme että tätä tulee kuunneltua paljon.

Sydän käskee järki sallii.
Vähän kerrassaan laittaa toimimaan
Tavoittaa voit kaiken kauniin.
Siis suuntaa tulevaan, askel kerrallaan.

Teetkö oikeen teetkö väärin?
Kenpä tietäis sen? Antaisin vastauksen.
Jos viisastuisit siinä määrin,
kuulisit vastauksen.
Uskoisitko sen?


Älä pelkää, vaan uskalla elää!
Et saa käpertyä sisinpään.
Luota itseesi! Uskalla elää!
Et saa tyytyä vähempään!


Voi olla että astut harhaan.
Niinkin käydä voi, jos vain unelmoit.
Sydän tuntee reitin parhaan.
Jos siis unelmoit,
kuuntele kun voit.




Tää biisi toteutuu mun elämässä nyt silleen, että yritän tehdä enemmän asioita joista nautin ja joista tulee hyvä fiilis. Yritän myös nauttia sellaisista jutuista, joista ei periaatteessa tarvitsisi nauttia. Esim. oon huomannu tykkääväni käydä koulussa, vaikka eihän se itse opiskelu kiinnosta mua vittuakaan. Musta on vaan ihana nähdä niitä ihmisiä siellä. Tykkään niiden reaktiosta kun mun on ihan pakko alkaa demonstroimaan maailman järkyttävimpiä poseerausasentoja, tai kun höpötän yksikseni ja toisen huomattua muka-suutun ja vedän homman ihan äärimmilleen. Tai sitten mun aksentit. Äh, ne on ihania, kun ne sietää tollasta.


Muutenkin jo kaupungilla oleminen hymyilyttää. Tai se, ettei mun tarvitse olla kotona. Vaikka tää kaupunki onkin tällainen säälittävä tuppukylä, niin silti jo kaduilla käveleminen saattaa nostattaa hymyn korviin. Mä en enää vierasta ihmisiä niin paljon. Itseasiassa, yks suurimmista huveistani on mennä S-marketin penkeille istumaan, syömään välipalaa ja katsomaan, kun ihmiset tulee kaupasta. Mulle tulee siitä sanoinkuvaamattoman hyvä fiilis enkä osaa selittää miksi.

Myös autokoulu tuo mukavasti sisältöä elämään. Okei, vaikka se pidentääkin päivää todella paljon (etenkään kun en pääse käymään kotona siinä välissä), niin oon oppinut tykkäämään siitä. Ja sitten kun tiedän, että mä oikeesti hyödyn tuosta jotenkin. En malttaisi odottaa sitä päivää kun kortti on taskussa. Oon tehnyt jo muutamia suunnitelmia, mitä kesäajeluilla on ihan PAKKO tehdä. Hihi!

Ja niin kiitokset Jennalle majoittamisesta, teki taas hyvää tuollainen arkiloma pienestä valvomisesta ja koomailusta huolimatta.