keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Säilyy kaaos kontrollissa

Aamu alkoi oikeastaan siitä, kun linkki ajoi ojaan ja jouduin soittamaan iskälle pääsisikö se sittenkin viemää mua kaupunkiin päin. Normaaliaamuina olisin mennyt myöhemmällä vuorolla, jolloin olisin ehtinyt ekalle tunnille vielä noin puoleksi tunniksi. Totta kai tämä tapaus piti sattua juuri koeviikolla ja päivänä, jolloin mulla on matikan koe. Ihmettelen vieläkin, miten ihmeessä oikein kerkesin siihen kokeeseen, kun aikaa oli niin vähän ja matkaa oli paljon. Kokeen alkamisesta myöhästyin noin kymmenen minuuttia, enkä ollut edes viimeinen paikalla. Meinasi kyllä jossain vaiheessa ruveta naurattamaan, kun mietin et tunti sitten oltiin vielä rämpimässä ikuisuuden mittaista ylämäkeä pitkin (koska linkki oli sen mäen alapuolella ja meidän auto yläpuolella, minne se oli pakko jättää tien huonon kunnon takia) seitsemän jälkeen aamulla, vesisateessa, kengät ja sukat märkänä miettien, että mitenköhän tämä päivä lähtee oikein käyntiin :D

Tosin kerkesin jo varautumaan siihen, että luovuttaisin suosiolla ja jäisin kotiin, koska ei mua enää kuitenkaan päästettäisi kokeeseen ja taas olisi istuttava uusinnoissa. Iskä kuitenkin sanoi, että kannattaa sitä kuitenkin kokeilla, ja tässä tapauksessa se kannatti. Aika mielenkiintoinen startti päivälle, joskaan ei yllättävä. Nimittäin tässä jaksossa ei ole ollut varmaan yhtäkään viikkoa, jolloin ei olisi tullut jotain ongelmia linkkimatkojen suhteen. Sillähän tämä koko homma tuntuu niin äärimmäisen huvittavalle :D

No joo, koulussa meni sitten aika tavallisesti, ei mitään ihmeellistä. Koe meni yllättävän hyvin ja niin edes päin. Koulun jälkeen kotiin, eikä vielä siinäkään mitään niin erikoista.
Jossain välissä iskä tuo mun huoneeseen jonkun ison kirjekuoren. Avaan sen silleen "Jaa-a, mihinköhän hommaan minut on nyt tietämättäni sotkettu...". Siinä lukikin näin:
"Muistatko osallistuneesi syksymmällä Felix-vihannesten myymäläkilpailuun, jossa palkintona oli huoleton ruokaviikko? Kisa päättyi 31.10.2013. Marraskuun 1. päivän arvonnassa onni potkaisi sinua!"


Eli käytännössä voitin 100€ lahjakortin cittariin, mikä koskee ainoastaan elintarvikkeita. Ton kirjeen mukana tuli tuollainen reseptivihköläpyskäjutskahommelisysteemi, jossa on erilaisia ruokareseptejä näköjään viikon ajalle. Vois ihan huvikseen testata jotakin noista, vaikkakin suunniteltiin sijoittaa noita rahoja lähinnä jouluruokiin. Arvatkaapa kuka ostaa tänä vuonna kinkun joulupötään!
Todella outoa, sillä meidän perheessä kaikki voitot on aina kerännyt mun pikkusisko. Se on voittanut 500€ arvasta ja digikameran jostain erään kylätapahtuman arpajaisten pääpalkintona. Olisihan se nyt minun kannalta erittäin kiva, jos sen onni olisi nyt vihdoinkin kääntymässä. Meinaan vaan, että saa nähdä kumpi vie tänä vuonna joulukalenteriarpa -voiton ;)

Ihmeen sumeita taas nämä kuvat o_O Tai sit mä en vaan osaa.

Tuon jälkeen sain vielä aikaiseksi pelata Simsiä ja olen taas vaihteeksi koukussa siihen. Hups.
Tulihan se paluu takaisin maan pinnallekin, kun tajusin että huomenna olisi Ruotsin koe (saa nähdä meneekö se sitten läpi - tai pääsenkö edes tekemään sitä :'D). Kun päästä loppui kyky ajatella, ryhdyin väsäämään joulukortteja. Jee, sain huikeat yksi kappaletta valmiiksi. Oon niin hidaaaaas.
Mutta eipä mulla muuta. Nyt olisi järkevintä ruveta nukkumaan ja niin minä taidankin tehdä. Toivottavasti yön aikana muutama ruotsin sana luikertelisi tuonne korvien väliin :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Mitä jäi mieleen vuodesta 2013?

Yritin säästää tämän postauksen tekemistä vuoden loppuun, mutta oikeasta fiiliksestä johtuen teen tämän nyt. Annankin tässä vielä viraallisen pituus- ja syvällisyysvaroituksen, sekä kuvanlaatuvaroituksen. Meni hermo Bloggeriin noitten kuvien suhteen >:(

Mä aloitan tän muistelemisen vuoden puolesta välistä, eli kesäkuusta. Oikeastaan sen takia, että siihen asti minun vuosi meni jotenkin todella sumussa, eikä minulla ole mitään kuviakaaan siltä ajalta. Mainittakoon kuitenkin yksi tärkeä muisto, eli minun nykyinen lampaannahkarotsi ostettiin joskus maaliskuussa. Niin vähäpätöinen, mutta silti niin iso juttu. Mulla on outo tapa silitellä ja halailla sitä edelleen... :'D

Kesäkuu:
Blogi perustettiin kesäkuun 13. päivä vanhan bilsan oppimispäiväkirjablogin pohjalle (jota en koskaan tehnyt yhtä "postausta" enempää). Tää oli mulle todella iso juttu, sillä en koskaan olisi uskonut, että minä ryhtyisin tällaiseen hommaan. Itseasiassa tuota on vieläkin vähän hankala käsittää.
Kesäkuun "tähtihetkiä" olivat Lahden reissu ja omat synttärit, joita ei järkätty mitenkään. Oon vieläkin ihmeissäni kuinka KAIKKI pääsivät, ottaen huomioon että sanoin vaan "No ketkä tulloo nii voen minä kahvit tarjota". Kesäkuussa lensin myös kivasti mopolla nurin, joten nämä arvet koristanee vasenta polveani koko lopun ikäni.


*FUCK YEAH!* "Iida, tän piti olla normikuva..."

Heinäkuu:
Heinäkuussa kirjoitin 15 postausta, joten siitä voi päätellä kesän kulkua. Kesä oli kaiken kaikkiaan todella huono, sillä olen todella hyvä jumittumaan kotiin. Liiallisen kotona olemisen seurauksena sulkeuduin vaan entistä syvemmälle omaan maailmaani, ja päädyin miettimään kaikkia juttuja ihan liikaa. Tavallaan mulla oli liikaa odotuksia kesälle, koska edellinen kesä oli maailman paras ikinä, joten pettymys oli suuri.
"Olen aivan varma, että jonkun kaverin kanssa tuo ilta olisi voinut olla jopa hauska. Jännää miten tuollaisen ihmismassan keskellä voi olla niin yksinäinen."
Tapahtui heinäkuussa hyviäkin juttuja. Toisin sanoen aina, kun olin kavereiden kanssa, oli kivaa. Parasta heinäkuussa oli ehkä se kuuluisa venereissu, ja kaikki sellaiset pienet hetket, jolloin mä ymmärsin lähteä ihmisten ilmoille. Silloin oon myös käynyt kampaajalla edellisen kerran. Tasaotsis kasvoi jo aikoja sitten pois.







Tää on sit niitä kuvia, missä ei oo tarkotus näyttää nätiltä, mutta ai että tää on ärsyttävä biisi!! :D
Elokuu:
Tässä kuussa oli se viime hetken paniikki. "Ääää kohta alkaa koulu ja mittää en oo tehny koko lomalla!" Yksi merkittävä juttu oli biisivihkon täyttyminen, ja sen sisältöä jaoin suurpiirteisesti tännekin. Elokuu oli kaikessa luovuudessaan turhauttavaa aikaa. Koulukin alkoi, enkä ollut yhtään valmistautunut siihen (kuten en edellisenäkään syksynä) ja tästä eteenpäin kaikki alkoi mennä jotenkin tasaisemmin. Välillä mä sain sellaisia äkillisiä ja voimakkaita hyvänolon hetkiä. Ja hankin uuden läppärin!
"Tässä mielentilassa peiliin katsominen ei tunnu pahalta. Nään paljon enemmän, kuin kalpean naaman, takkuisen peikkotukan, tummat silmänaluset, räkäisen nenän ja muutenkin kipeän olemukseni"






Syyskuu:
Ihana syyskuu. Luonto alkoi olla kauneimmillaan ja pieniä kivoja asioita tapahtui. Kuten mun nimipäivä oli tosi kiva. Ja sitten oli niitä pieniä takaiskuja. Bodomin keikka jätti muhun pitkäksi aikaa sellaisen kummallisen tunteen, ja mietin vaan miks mä en osaa heittäytyä silloinkaan, kun mulla olis siihen hyvä tilaisuus. Vaikka tuo Lahden/Helsingin reissu oli muuten aivan huippu, tuo keikka (ja sen keikan aikainen minä) jäi eräänlaiseksi varjoksi mun päälle pitkäksi aikaa.





Lokakuu:
Uskomatonta kuinka nopeasti tämä kuukausi meni. 7 postausta, ja niistä yllättävän moni aika... noh, jänniä. 
"Paljon asioita tuntui kasaantuvan päällekkäin ja nyt kun kaikki on ohi, olen vain laiskotellut ja näillä näkyminen mitään muutosta tähän ei ole tulossa."
Okei, jos pieniä asioita mainitaan, niin silloin hankin uuden puhelimen edellisen hajottua. Ja syysloman "Matkuspäivä" Petran ja Emilian kanssa teki muhun lähtemättömän vaikutuksen. Mä tajusin kuinka rakkaita nämä ihmiset on mulle, ja ne keskustelut mitä tuona iltana käytiin, teki mun päälle jotain outoa. Oikeastaan sen jälkeen mun on ollut pikkuhiljaa aina vaan helpompi kohdata uusia asioita... Ää hankala selittää mut kiitos heille<3







Marraskuu:
Meni ihan liian nopeasti. Enkä edes tiedä miksi. En ole pahemmin kuvannutkaan silloin. Tein pieniä asioita, jotka ei olis multa ennen onnistunut. Päällimmäisenä tulee mieleen se, että edes yritin saada wanhoihin paria. No, wanhat jää omalta osaltani tanssimatta, mutta olen todella tyytyväinen siihen, että mä edes yritin. Kuulostaa pienelle asialle ja joku saattaakin ihmetellä, että mitäs ihmeellistä tuossa nyt on, mutta se on oikeasti iso juttu.
"Mistä lähtien minä olen ollut ahkera kirjaston käyttäjä? Viikon sisään kokonaiset kolme kirjastoreissua. Hui."
Sitten oli tää Black Sabbathin keikka, missä en ollut... Vieläkin harmittaa ettei se onnistunut, etenkin kun Eino-myrsky tuli vielä siihen lisäksi sotkemaan muunkin arjen.


Joulukuu:
Uskomatonta, että nyt on jo joulukuu. Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut (vielä), ja odotan hirveästi joululomaa, vaikka vähän pelottaakin ajatus siitä, että jumiutuisin taas kotiin (niinkuin tuppaa usein lomilla käymään). No, jos nyt osaisin sen verran ottaa itseäni niskasta kiinni :)
Mietiskelen myös paljon tulevaisuutta ja jännitän ensi vuotta...



Mä olen ihan varma, et mun elämä kuulostaa nyt kauhean tylsälle. Tuohon ei mahtunut yhtäkään festarikertomusta, ei yhtäkään kesäromanssia, ei yhtäkään päätöntä tarinaa, jossa päädyin paikasta A paikkaan B ilman minkäänlaisia muistikuvia, eikä mitään ihmeellistä ylipäätään. Mä en ole mikään supermenevä ihminen, niinkuin monet mun kavereista on. Itse asiassa, kun miettii ihan kaikkia mun kavereita, niissä kaikissa on se jokin erityispiirre, missä ne on ihan pirun hyviä. Mä nään ne kauhean vahvoina ihmisinä ja ihailen niitä kaikkia jollain tapaa. Etenkin sitä piirrettä mitä minussa itsessäni ei ole. Välillä tulee vaan sellainen fiilis, että miks ihmeessä minä kuvittelen olevani jotenkin erityinen, ku en minä ole yhtään niinkuin se tai se. Ja et "Miks minulle ei ikinä tapahdu mitään tuollaista?"

Mä en halua kuulostaa nyt mitenkään angstiselta, sillä mulle kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Kuten tuossa marraskuun kohdalla selitinkin, mä oon kokeillu uusia, vähäpätöisiäkin juttuja, mitkä on tehny mut todella iloiseksi. Nyt vuoden vaihtuessa mä aion jatkaa uusien asioiden kokeilemista, ja mulla onkin jo yksi tosi iso etappi mielessä, jossa toivon onnistuvani. Ensi vuonna tulee myös ikä 18 täyteen, mikä varmasti omalla kohdallani tuo uusia tuulia mukanaan. Ainakin toivottavasti, nimittäin petyn jos ensi vuosi on samanlainen, kuin tämä vuosi. Kuitenkin mä koen, että tämä vuosi oli tärkeä käydä tällaisenaan läpi. Ikään kuin valmentaen mua tuleviin, todennäköisesti tapahtumarikkaampiin vuosiin.

Joten kiitos kaikille, ketkä on olleet mun vuodessa mukana tavalla tai toisella, nimittäin eihän näitä vuosia kukaan käy yksinään läpi<3