maanantai 1. helmikuuta 2016

Kuulumisia paniikin keskeltä

Aattelin että vois taas vaihteeks kirjottaa kuulumisia tännekin, tässä on sen verran hektistä elämänvaihtetta meneillään, että ihan hyvä saada purkaa ajatuksia johonkin muuhun tekemiseen.

Noooh, tässä olis kahden viikon päästä tulossa sellainen Erkki Melartinin kamarimusiikkikilpailu, johon mut hälytettiin pianistiks apuun yhdelle laulajalle. Aattelin et tää on ihan mieletön tilaisuus oppia paljon uutta, ja muutenkin tuo on sellainen nyt tai ei koskaan tyyppinen tilaisuus (ylä ikäraja 19, joten eipä tuonne enää ensi vuonna mennä :D).

Tarkotus olis esittää siellä kokonaiset seitsemän biisiä, eli tässä on ollut todella kiire kappaleiden kanssa. Nyt on iskenyt pahemman luokan viime hetken paniikki, sillä jotenkin pitäis omaksua 6 sivua Mozartia ja 3 sivua Toivo Kuulaa, jossa sormet ei edes yllä soittamaan kaikkia säveliä. Eli oon lievästi sanottuna kusessa. Ei kahteen viikkoon ehdi mitenkään sisäistää 9 sivua nuottia, kun tässä on hirvee kiire jo pelkästään nuottien opettelemisessa. Näitten lisäks on vielä 5 biisiä, joista vain kolme on opeteltu ennen joulua.



En lukiossa ikinä stressannut mistään, ei stressannu kirjotukset, ei yhteishaut. Asenne oli se et kyllä sitä vähemmälläkin työllä selviää. Huomaa heti, et kun opiskeltavat asiat kokee itelleen tärkeeks niin tulee se stressikin helpommin. Nyt tuntuu vaan et pitäis treenata 24/7, joten vähän se motivaatiokin on kärsinyt tässä. Onneks kappaleet on suurimmaks osaks mieleisiä (mitä nyt se Mozart...).

Random koulutehtävä otsikolla "voimakuva".

Se klassisesta musiikista ja paineista. Tuli varmaan pointti kuitenkin selväks. Mut jos jotain huonoa niin on väkisinkin jotain hyvääkin: vihdoin musta tuntuu et oon löytäny paikkani täällä. Koulus on oikeesti kivaa, ja sen huomaa esim. siitä, että koululla saattaa hengailla tuntitolkulla vielä senkin jälkeen kun päivä olis periaatteessa pulkassa. Nää ihmiset täällä on niin huippuja. Se vei sen pari kolme kuukautta tottua, mutta nyt tätä pari viikkoa kestävää stressiä lukuunottamatta kaikki on todella hyvin. En enää välttele ruokailuunkaan menemistä :D

Kaikenmaailman kahvittelut, illanistujaiset, viikonlopun irtiotot ym. sosiaaliset häppeningit ovat poikineet Spotify-listallekin uutta musiikkia. Tai no uutta ja uutta. Mä oon aina tiennyt että vielä joskus minäkin tuun hurahtamaan Dimmu Borgiriin, ja nyt tämä on oikeiden esittelybiisien ansioista toteutunut. In Sorte Diaboli on ollut kovassa soitossa viime päivinä, ja on tässä tullut muitakin laajennuksia musiikkimakuun. Kaikki sellasia tuttuja, mut joihin ei oo vaa saanu aikaseks tutustua. Ja tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa Norther ja Amorphis. Ja nyt on sellainen perinteisen tyhmä olo, et miks mä en oo aikaisemmin tajunnu tutustua mihinkään :D

Mutta tässäpä pikaiset kuulumisten päivittelyt. Pitää koittaa infota sitten jossain vaiheessa miten tuosta kisasta sitten selviydyttiin, ite ainakin toivoisin et koko homma olis jo ohi et pääsis työstämään taas omia kappaleita niin pianon kuin laulunkin suhteen.

Mutta joo, palaillaan! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti