maanantai 2. kesäkuuta 2014

Yöllisiä ajatuksia

Ajattelin tässä yötä myöten hieman kirjoitella kuulumisia, sillä pitkästä aikaa on ihan kunnon inspiraatio. Huomenna alkaisi kesätyöt, ja vasta tänään hilattiin skootteri pihalle et edes pääsisin sinne töihin. Tosiaan, ei ole jaksanut kiinnostaa koko skootteri, ja ilman töitä se olisi varmaan vielä jäänyt tuonne vintille. Tää mun asenne tuota ah-niin-ihanaa skootteria kohtaan johtuu varmaan puoliks autokortti-intoilusta, mut varmasti myös siitä etten viime kesäisen kaatumisen jälkeen ole luottanut ajotaitoihini yhtään.

Mutta niin siitä autointoilusta: Vuodelta 1989 oleva harmaa Toyota Carina II on nyt mun silmäterä. Olen nyt ajellut sillä jonkun verran, mut silti tuntuu, et mun oppimiset on ihan alkutekijöissään. En ole koskaan ajatellut olevani perfektionisti, mut näköjään on kaks asiaa joissa haluan olla oikeasti hyvä: musiikki ja autolla ajaminen. Joten ei ole mitään ärsyttävämpää kuin luulla ajavansa täydellisesti, mutta sit auton sammutettua huomatakin, et on ajanut koko ajan ilman valoja. Fuuuuuuu... ja toki se auton sammuminenkin vituttaa edelleen.

Autoon liittyen olisi myös valittava, lähteekö nykyinen C-kasettisoitin vai ei. Tykkään tosi paljon C-kaseteista, mutta normaalisti niitä ei tule ikinä kuunneltua. Nyt tän auton takia on taas pitänyt kaivaa C-kasettivarastot esille, ja autoillessa onkin ollut kiva kuunnella jotain överiä kasarimusaa. Harmi vain, että joskus tekisi mieli kuunnella myös uudempaa musaa vaikkapa suoraan puhelimesta, mikä ei tietenkään onnistu tuolla nykyisellä vehkeellä. Helpointa olisi siis vaihtaa kokonaan uuteen soittimeen, mistä sitten löytyisi nämä USBit ja AUXit ja toki se CD-asemakin. Mutta kun mutta kun..... :'''(



Hmmm... tässä pitäisi kai mainita myös koulusta muutama sana. No siinähän tuo toinen vuosi meni. Ei siitä sen enempää. Toivottavasti myös kolmas vuosi tulisi menemään hyvin, sillä hyvin suurella todennäköisyydellä mulle tärkeä ihminen ei enää käy tuota lukiota mun kanssa. Perkele, eipä enää onnistu ristiseiskan peluu hyppytynneilla, tai ikivanhan inside-läpän piirteleminen vihkon sivuille. Aikaisemmin tää oli jotenki tosi hankala sulattaa, mut nyt tuntuu et tän kuuluukin mennä näin. 12 vuotta ollaan kuitenkin tunnettu, joten tuskin noin pitkällä aikavälillä muodostunut ystävyys tulee ihan heti katkeamaan. Onneks mun ympärille on putkahdellut muitakin ihania ihmisiä, keiden kanssa on taas ihan omat jutut, eikä niiden seurassa ainakaan tarvitse pelätä yksin jäämistä :)






Ja ainiin, kävin muuten Lahdessakin. Olin siellä keskiviikosta perjantaihin ja olisin varmasti ollut pitempäänkin ellei olisi ollut muita menoja. Lyhykäisyydestään huolimatta oli kyllä huikea ja ikimuistoinen reissu eikä siitä sen enempää. Joka tapauksessa, on erittäin piristävää huomata kuinka nopeasti aika kultaa muistot :D

Hip hei se olis kesä nyt!

2 kommenttia:

  1. ihana iida! :D ja hyvin kirjoitettu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahaa kiitoksia :D pitkästä aikaa sain jotain päiviteltyä tännekin.

      Poista