keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Asennevamman hoidoksi uudenvuodenlupaus

Vuoden ensimmäinen postaus käsittelee tällä kertaa mökkihöperöitymistä. Tein tämän jonkinlaiseen haastattelumuotoon, mikä toivottavasti tuo myös pientä humoristisuutta muuten niin pitkään tekstiin. Toivottavasti ihmiset ei ymmärrä tätä ihan väärin :)

No miten meni joululoma?
- Tässä kotonahan se, perheen kanssa ollessa... kerran käytiin Kuopiossa ja pari kertaa tädin luona.
Siinä se? Näitkö ees yhtään kavereita?
- En.
Et? Mikset?
- En mä tiiä, jotenkin ei vaa tullut pidettyä yhteyttä kehenkään ja sit se vaan jäi.
Eiks sulla sit oo sellasia kavereita vai mitä häh?
- On mulla oikeesti ihania kavereita, ja tiedän et ne välittää, mut en tiiä. Jotenkin tässä nyt vaan kävi näin. Ei tullut pidettyä yhteyttä ku pariin tyyppiin, ketkä on sen verran kauempana ettei niitä olis ollu mahdollista nähdä muutenkaan. Kaikkien muitten kohdalla sit jotenki vaan kehtuutti.
Kehtuutti?
- Nii siis ei vaan jotenki jaksanu/viittiny/kehdannu. En vaa saanu aikasiks, eikä se mua sillee haitannu.
Oookei... No eiks sua sit harmita yhtään nähdä kaikkia uudenvuoden kaverikuvia tyylii Facebookissa?
- No ehkä vähän, mut ei sen takia et olisin ite halunnu olla messissä. Pikemminkin siks, että kaikki nuo saa epäilemään omaa "normaaliuttani" ja kykyä heittäytyä. Tai siis ajatus siitä, et vietin "viimesen uudenvuoden alaikäisenä" kotona, luo vähän sellaista ristiriitaista mielikuvaa itsestäni ja et miks mä en osaa olla niinkuin muut... Vaikka mä tiedän ettei mun tarvitse mut silti.
Aivan... No mut luulis, et jos sulle kaverit on kerta tärkeitä, niin kai sä niitä nyt edes yrittäisit nähdä. Vai onks sulla sit jotain tekosyitä, tyyliin et asut siellä "vitun korvessa"?
- Kaukana asuminen on toki eräänlainen hankaluus lähinnä kyytien takia, mutta ei se mikään este ole. Ja kaverit kyllä ON mulle tärkeitä, sillä ne tuntee mut parhaiten ja niiden seurassa mulla on aina hauskaa. Mut joku nyt naksahti mun päässä ja aloin miettimään, et niillä kaikilla on jotain muuta... Joten mitä minä enää niiden suunnitelmia sotkemaan? Tai siis mielikuva siitä, et toine on just ollu juhlimassa oikeen railakkaasti kunnon porukalla, ja sit minä tulisin sillee "Mooi voitaisko nähä ku en oo oikee tehny mitää tällä lomalla?". Jotenki se ei vaa toimi.
No voi vittu tuon sinun logiikkas kanssa! Totta kai sun pitää nyt itse kysyä ja olla oma-aloitteinen.
- Niiiiiii kyllä mä sen tiiän. Enkä mä odotakaan, että kaikki tapahtuisi itsestään. Tämä loma nyt vain meni näin. Ei tehdä tästä numeroa jooko?
Ei ei... lähinnä mietin vaan, että et kai sä nyt valvonut joka yö kolmeen itkien ja miettien näitä asioita?
- En todellakaan. Miettinyt kyllä olen, mutten niin paljoa, että se olisi itkuksi asti mennyt. Oon suht ok tän asian kanssa.
Ootko nyt ihan varma? Et kuulosta oikein siltä.
- Joo olen olen. Siis vaikka tämä kuulostaakin nyt todella tylsälle ja ankealle, mä oon ihan sujut tämän asian kanssa. Sillä mä tiedän, et mulla on oikeasti ihania ihmisiä ympärillä ja et ne on kyllä käytettävissä jos mä tarviin niitä - oli kyseessä sitten hauskanpitoa tai ei. Toki eihän tämä mikään paras loma ollut, mutta se nyt vaan meni näin ja tästä on hyvä parantaa.
Hmm... mitä jos tehtäisiin niin, että unohdetaan tämä koko juttu ja tehtäisiin jonkinlainen uudenvuodenlupaus?
- Joo ei. Inhoan lupauksia. Jotenkin ärsyttää ihmiset ketkä lupaavat vaikka mitä tyhmää, tyyliin tupakoinnin lopettamista tai laihduttamista, kun ne ei onnistu siinä kuitenkaan.
Hmph. Ei sellaista lupausta, vaan sellainen lupaus, missä sä oikeesti onnistuisit. Tai siis ethän sä halua viettää toista samanlaista vuotta kuin tämä, vaikka ei tämäkään mikään kamalin mahdollinen vuosi ollut.
- Niin pitäähän sitä aina jotain kehitystä tapahtua vuoden aikana...
Mietipä nyt ihan kunnolla, jokin tähän lomaan liittyvä lupaus vaikka.
- Okei, no mitä jos mä lupaan yrittää enemmän tänä vuonna?
Kuten esimerkiksi?
- No vaikka et yrittäisin olla oma-aloitteisempi, ja tehdä oikeasti mieltä painaville asioille jotakin. Tyyliin et yrittäisin oikeasti hakeutua ihmisten ilmoille jos mä tarviin niitä, ja et kokeilen uusia asioita, jotka on ennen ollu mulle vaikeita.
Toihan kuulostaa erittäin hyvälle. Aika iso lupaus tuo silti on.
- Nii... Mut tämä vuosi tulee olemaan niin erilainen. Tiedän sen jo nyt. Tänä vuonna joudun pakostikin kohtaamaan uusia tilanteita ja minun ei auta kuin sopeutua niihin. Mä todella uskon, et mä pystyn tuohon ja et vuodesta 2014 tulee jotain huikeaa. Enhän mä tietenkään kerralla pysty mihinkään radikaaliin, eikä mun toisaalta tarvitsekaan. Jo se, et mä YRITÄN, vie asioita eteenpäin.
Mahtavaa, joten asenteella eteenpäin?
- Ehdottomasti.
Okei, kiitos haastattelusta, tästähän tuli yllättävän antoisa, ottaen huomioon et tää tulee julkisesti luettavaks.
- Nii.... perkele. Mikäköhän tarve mulla on aina selitellä näin henkilökohtaisia?
No sitä en tosiaankaan tiedä. Mut enää ei voi peruakkaan, minähän en turhan takia haastatteluita tee.
- Nii, suotta sitä perumaan. Syvällisyys on kyllä sellainen piirre, mistä minä en ikinä pääse eroon.
Et todellakaan pääse. Ja sit sulla on joku ihmeen tarve selitellä niitä juttujas kaikille.
- Nii.. totta, no mut joo, tosiaan kiitos itsellesi haastattelusta. Toivottavasti lukijat ei pidä minua nyt ihan idioottina.
Ehkä vähän, mutta ei se haittaa. Kukaan ei oo loppujen lopuksi normaali tässä maailmassa.
- Ei tosiaan. Mut joo, hyvää uutta vuotta minä!
Hyvää uutta vuotta!

JA HYVÄÄ VUODEN JATKOA TEILLEKIN ARVON IHMISET! :)

4 kommenttia: