keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja

Eilen tuli pitkästä aikaa yökyläiltyä Petralla. Ei ehkä kuulosta ihmeelliseltä, mutta edellisestä kerrasta on niin pitkä aika, etten ole edes varma milloin se oli. Oli kyllä mahtavaa. Koko eilisen päivän sattu mahaan ensinnäkin siksi, kun naurettiin koko päivä ihan ihme jutuille ja toiseksee syötii niin paljon herkkuja pitkin päivää, että varmasti sekin vaikutti asiaan :D
Eilisen yliväsymys saikin mukavaa vastapainoilua tämän päivän koomailulla. Oikeesti, noin kuuden tunnin unilla ei pitäisi väsyttää niin paljon kuin väsytti tänään... Vai oonkohan mä tulossa vanhaks... :----)

Nyt siihen omaan arkeen palaaminen tuntuu ihan kivalle. Tuntuu, että mulla on mennyt hirveesti kaikkea ohi. Heti kun pääsee kotiin saa kuulla et Andy McCoy on BB:ssä (ja et se ohjelma on ylipäätää alkanu) ja kuinka Nokia on tehny kaupat Microsoftin kanssa ja kaiken maailman muita tärkeitä ja vähemmän tärkeitä uutisia. Vietin todella paljon aikaa ihan pelkästään uutisten ja blogien lukemiseen. Jännää miten kaverilla ollessa kaikki tällainen menee ihan ohi, kun ei vain yksinkertaisesti kiinnosta tietää mitään. Ei edes Facebookissa tullut käytyä (oikeasti... mikä saavutus sekin on olevinaan? :D). Sitten kun pääsee kotiin niin eikun koneelle ja ÄKKIÄ o_O

Sivistystä hankkiessa tuli samalla kuunneltua Viikatteen uusin levy nyt toista kertaa. Pakko hehkuttaa noita kitarasoundeja! Muutenkin korviin särähti vähän väliä ihan huikeita riffejä, sooloja ja etenkin piano-osuuksia. Olen aina suhtautunut jotenkin inhoten piano-osuuksiin biiseissä, mikä on sinäänsä hassua sillä soitan itse pianoa. Nyt noissa kuitenkin oli se jokin, tai sitten minun musiikkimaku on laajentunut enemmän kuin olen tajunnutkaan. Kymijoen lautturit oli pakko kuunnella kahteen kertaan peräkkäin.
Tykkäsin kokonaisuudessaan. Pitää kuitenkin vielä pyhittää aikaa syvällisempään kuunteluun, että pystyy sanoihinkin perehtymään paremmin. Oi pimeys -biisi on kuitenkin jo ilmestyttyään herättänyt voimakkaita samaistumisen tunteita.

Mietin myös tulevia syksyn reissuja, jotka näyttävät vielä pahasti kysymysmerkeille... Ärsyttävää kun jonnekin on menossa, muttei vielä käytännössä...


Kuva on otettu tuossa vähän aikaa sitten. Olin kävelyttämässä koiraa, kun huomasin noin puolessa välin matkaa upean auringonlaskun kajastavan jostain puiden takaa. Ei ollut kameraa, eikä edes kännykkää, joten pakko oli JUOSTA kotiin hakemaan kamera ja eikun samalla tavalla takaisin. Sitten ihan hengästyneenä yritin napsia noita kuvia ja samalla lauloin Tervaskantoa kuin mitäkin kansallislaulua :D Inhoan juoksemista, mutta tällaiset tilanteet näköjään tuovat sen motiivin. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta mulle se on iso juttu :)

2 kommenttia:

  1. Andy BB:ssä oli kyllä aika shokki :---D En voi ymmärtää, millä ihmeen ilveellä se on saatu sinne. Ja miksi se on lähtenyt mukaan?!?! Ne muuthan on (anteeks vaan) ihan taulapäitä siellä hahhahhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näimpä :D Varmaa ihan mielenkiintosta sitte ku se tajuaa mitä se siellä oleminen oikeesti on... :D

      Poista