perjantai 6. syyskuuta 2013

Somewhere you finally lost your way

Huh huh, mikä päivä. Sanotaanko niin, että tämä kotona oleminen taitaa tehdä tänä päivänä ihan hyvää.
Ensinnäkin nolasin itseni totaalisesti tänään. Mä mietin tosi syvällisiä aina vähän väliä ja ne ovat yleensä synkänpuoleisia ajatuksia. Tänään sitten innostuin kovaan ääneen selittämään sellaisia keskellä käytävää ja muutamasta randomista/huolestuneesta kommentista päätellen se koko käytävän porukka pitää minua nyt ihan umpihulluna... :D
Oikeastaan, tuolta välikohtaukselta olisi vältytty, ellei mulla olisi ollut niin loistava aamu tänään. Kaikki alkoi siitä, kun inspiroiduin linkissä musaa kuunneltaessa. Tänään kuuntelin ihan innoissani kaikkea mättömusaa ja ensimmäistä kertaa tuli samanlainen fiilis, kuin viime talvena parhaina aamuina. Eli jee kohta tulee pimeää ja saa istua pimeässä linkissä ja inspiroitua siitäkin<3 Heti alkoi raksuttaa uusia biisi-ideoita. Sama juttu oli eilen, kun oli todella sumuista. Aina kun ajettiin järven ohi näytti siltä, kuin maailman raja menisi siinä. Se maisema oli jotain todella kaunista ja unenomaista, joten mikäpä sen inspiroivampaa :)

Laitetaan kuitenkin tämän aamun inspiraatiobiisit:


Enemmänkin voisi laittaa, mutta nämä ovat ne takuuvarmat tunnelman nostattajat. Takuuvarma herätys myöskin aamuisin. Takatalvi on ehkä hieman epäsopiva näin vuodenaikaan nähden mutta menkööt :D Nyt voisi kuitenkin jo rauhottua ja mennä vaikka pianon ääreen purkamaan ajatuksia. Tänään on niin perkeleen luova päivä että suorastaan pelottaa :D

2 kommenttia:

  1. Surullinen tosiasia on, että kaikki eivät ymmärrä, mikä inspiraatio, kauneus ja voima musiikissa (ja erityisesti metallimusiikissa) on. Olen joskus erehtynyt hehkuttamaan metallimusiikin ilosanomaa ihmisille, jotka eivät koskaan tulisi ymmärtämään sen hienoutta. Kaikkia ei kiinnosta eivätkä he jaksa kuunnella, enkä enää puhu ääneen musiikista kuin harvojen ihmisten kanssa. Onneksi on kuitenkin blogi, jossa voi kirjoittaa sydämensä kyllyydestä. Ne, joita ei kiinnosta, voivat jättää lukematta. Ihanan yksinkertaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Tuo asia tuli harvinaisen selväksi viimeistään silloin kun alkoi lentää jutut ambulanssin kutsumisesta paikalle :D Ja näimpä, parasta kun on vapaus selittää siitä mistä tykkää. Oli se sitten syvällinen inspiraativuodatus, valokuvia, biisejä tai ihan vaan päivän kuulumiset :)
      Tämä päivä opetti kyllä olemaan varovaisempi noiden juttujen kanssa, vaikka ne ei minun mielestä NIIN ihmeellisiä ja etenkään salassa pidettäviä juttuja ole. Pitäisi vaan näköjään oppia lopettamaan jutut ajoissa, kun ei kaikki niitä tajua, etenkään ne tuntemattomat jotka ikäänkuin vahingossa kuulevat ne jutut ja kysyvät kaverilta onko tuo ihan kunnossa.

      Juuri sellaiset syvälliset, pimeät, ihan äärimmäisyyksiin ja joskus mauttomuuksiinkin viedyt jutut ovat todella kiehtovia, inspiroivia ja sitä kautta osa minua. Kaikki eivät tajua, että synkät ja surullisetkin asiat voivat olla kauniita, ja olen tavallaan ylpeä siitä että nään ne. Onneksi hullulta kuulostavat ajatukset voi purkaa biisien tekemiseen, joissa sitä juttua voi viedä vielä enemmän äärimmäisyyksiin. Joskus olisikin hienoa saada juuri sellaista taidetta aikaan. Löytää se kauneus ja valo synkkyydestäkin ja välittää sitä kauneutta muille ihmisille musiikin kautta... :)

      Poista