keskiviikko 14. elokuuta 2013

Suuri biisipaljastus -postaus

Nyt tuli se fiilis, että teen tämän. Eli tässä se olisi, suuri tai vähemmän suuri biisipaljastukseni! :)

Uskomatonta. Se on nyt täytetty viimeistä sivua myöten. Vaikka siitä onkin jo viikkoja, tuntuu edelleen haikealta. Enkä oikein osaa selittää sitä... Siihen kun tottui purkamaan kaikki ajatukset ja inspiraatiot, ja nyt on outoa, kun ainakaan toistaiseksi ei ole mitään vastaavaa tilalla... On nähkääs yllättävän vaikeaa löytää uutta tilalle. Paljon vaihtoehtoja karsiutuu jo sillä, ettei saisi olla viivoja.

Jännää, kuinka yhteen vihkoon voi kiintyä niin paljon. Puhummehan nyt läjästä paperia.


Mennääs kuitenkin asiaan! Kuten olen jo aiemmin sanonut, varsinaista tekstiä en tänne kirjoita, mutta nimet julkaisen ja kerron niiden taustoja ja muita näiden luomiseen liittyviä tarinoita :)

Häkkilintu:
Biisivihkon ensimmäisiä ja tärkeimpiä biisejä. Myöskin ensimmäinen suomenkielinen tekstini. Olin tätä aiemmin yrittänyt kirjoittaa englanniksi, ja tämä biisi syntyi ikään kuin vahingossa. Kuitenkin tämän biisin avulla huomasin, kuinka suomeksi kirjoittaminen sopii minulle paljon paremmin. Tämä syntyi joskus neljän viiden aikaan yöllä, sillä edellisenä iltana kaverini oli meillä ja opetteli juomaan erilaisia kahvilaatuja. Eihän siitä mitään tullut, joten join sitten 8 kuppia ja nukuin huimat 1,5 tuntia. Seuraavana aamuna tietenkin koulua ja koomassahan sinne raahauduttiin, mutta olin todella iloinen ja ylpeä yöllisestä aikaansaannoksestani.

Viimeinen luoti:
En muista tämän biisin luomiseen liittyviä taustoja, mutta biisi kertoo niistä henkilöistä, ketkä menevät keskellä päivää torille ammuskelemaan ihmisiä ja lopulta itsensä. Tällaiset jutut ovat aina ikäviä, mutta samalla ne inspiroivat paljon. Tässä halusin asettautua siihen ampujan rooliin. En tiedä onnistuinko, mutta visio on hyvä. Mättöä mättöä, mitäpäs muutakaan.

Lopun alku:
Tästä biisistä en ehkä viitsi sen enempää taustoja kertoa. Itselleni henkilökohtainen ja tähän minulla on yllättävän selkeä biisirakenne päässäni ja tämän melodioita laulelen usein. Käytännössä siinä oivalletaan asioita liittyen menneeseen ja sitä kautta tulevaan. Biisistä on tarkoitus tehdä todella voimakas, vahva ja hyvällä tavalla yksinkertainen.

Vettä viiniksi:
Tämä kertoo oikeastaan rahan käytöstä ja sen tuhlaamisesta vääriin asioihin niin, että kaikista päätöksistä on myöhemmin harmia. Inspiraation sain tähän mummolassa. Pakko oli keskeyttää imurointi, kun huomasi, ettei riimeille ei meinaa loppua tulla :D Puhdasta mättöä ja kertosäkeestä haluan todella voimakkaan ja melkein jopa hyökkäävän. Sanoituksellisesti tässä on muutamia ovelia kohtia, joihin olen tyytyväinen.

Maatunut mieli:
Pitkä aamu, talvi ja perinteisen paljon odotteluaikaa ennen kuin koululle kannattaisi raahautua. Päätin sitten kokeilla, saisinko mitään uutta biisiä aikaisiksi, ja sainhan minä! Tämä tuli ihan tyhjästä, ja muistan kuinka innoissani olin tästä biisistä. Siinä vastaanotetaan elämä kaikkine karuine puolineen ja heitetään ns. liian turvalliselle ja varmalle elämälle hyvästit. Melodia tähän on jo valmiina ja kitarallakin olen luonnostellut jotain.

Halki ristien:
Tämä kertoo ihan suoraan kuolemasta ja hautajaisista. Pohditaan kuolemaan liittyviä asioita omasta mielestäni positiivisessa tai neutraalissa valossa. Tämä on vielä erittäin vaiheessa. Sanoitukset eivät meinaa toimia ja muutenkin kokonaisuus on todella hajanainen. Kuitenkin lupaavasta alusta, aiheesta ja musiikillisesta visiosta johtuen päätin, että tästä biisistä tulee hyvä. Eikä nuo sanat niin paljoa vaadi toimiakseen.

Määränpäänä helvetti:
Toinen kouluaamuna syntynyt biisi. Satoi, oli kylmä ja väsytti niin paljon, että horjahtelin kävellessä. Tähän on myöskin hyvin selkeä melodia päässä, ehkä liiankin selkeä, joten tätä joudun musiikillisesti työstämään vielä. Tai sitten en ollenkaan. Tämä on sellainen "pakko päästä jonnekin pois, mutten pysty siihen yksin" -tyyppinen biisi.

Kadonnut:
Tämä biisi syntyi päivänä, jolloin oli kamalan luova olo, mutta tuntui, etten saanut sitä purettua mihinkään. Kun kirjoitin tämän, ajattelin että nyt oli kyllä niin surkea yritys, että meni taas yksi viimeisistä sivuista hukkaan. Ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Kuitenkin kun luin tämän seuraavan kerran, totesin että tämähän toimii! Tästä tulee hieman erilainen. Tähän on jo melodia valmiina ja tämä tulee sisältämään paljon tapporiffejä. Haluan tästä todella voimakkaan ja miehisen.

Vajoaminen:
Työnimi. Muutan sen erittäin todennäköisesti parempaan. Syntyi samana päivänä kuin edellinen biisi ja siten, että laitoin Black Sabbathin uusimman levyn soimaan. Tästä on tarkoitus tulla suhteellisen rauhallinen biisi, mutta hypnoottisella tavalla. Mahdollisen tulevan levyn "balladi". Kertoo yksinkertaisesti siitä, kuinka musiikki vetää omaan ihanaan ja synkkäänkin maailmaansa.

Viimeinen sivu:
Työnimi tuokin, tai sitten ei. Biisi syntyi kaverini luona, kun menimme nukkumaan. Jutteluiden jälkeen se nukahti, mutta mun päässä oli ajatus, että pakko saada kirjoittaa, tai en saa muuten unta. Kirjoitinkin sitten biisin viimeisen sivun käyttämisestä ja minneppä muuallekaan, kuin biisivihkon viimeiselle sivulle. Kliseistä? Ehkä, mutta jos joskus julkaisen levyn, tämän biisin tulisi ehdottomasti päättää se.

Niin tosiaan, olisihan nämä ihana saada joskus levyttää...ja jos se tilaisuus joskus tulee, niin juuri näitä biisejä olisin ainakin tällä hetkellä sille tyrkyttämässä (joo haaveet tosiaan ovat jo aika suuret :D). Tietenkin parempien biisien syntyessä jotain karsiutuu, sillä haluaisin pitää määrän kohtuullisena. Mielestäni sopiva määrä yhdelle levylle on 8-10 biisiä, paitsi jos levyllä on paljon lyhyitä biisejä, jolloin niitä voi olla enemmänkin.


Jatketaan kuitenkin vielä muiden biisiluonnosten taustoista, sillä näitä tarinoitahan riittää! Nämä ovat jääneet tuosta ylemmästä listasta pois joko ideoiden loppumisesta kesken, tai niiden muusta epäkelpoisuudesta kokonaisiksi biiseiksi. En kuitenkaan tohtinut jättää näitä poiskaan. Toivottavasti jaksatte vielä lukea :)

Pyöreän huoneen sotilas:
Tämä syntyi koulussa joskus talvella psykan tunnilla. En pahemmin seurannut, mut jostain tutkimuksesta pyöreässä huoneessa oli kyse. Joten syntyi idea yhteisöstä, jossa kaikki tekevät juuri niinkuin käsketään. Sitten on yksi, kuka kyseenalaistaa ja sitä kautta luo oman nurkkansa sinne pyöreäänkin huoneeseen.

Rakastajaltasi:
Ooooi, yksi erikoisimmistani ja samalla yksi suosikkini. Tämä kertoo rakkaudesta ja rakastamisesta, joten tämä on todella harvinainen siinäkin mielessä. Kuitenkin rakkauden kohteena ei ole ihminen, vaan kahvi. Heheee :D Parasta, että nämä samat asiat pätevät ihmisissäkin, sillä tuota rakkauden kohdetta ei paljasteta, vaikka siihen selkeästi viitataankin. Tämä on oikeastaan runo, ja siksi en ole saaanut luotua tämän ympärille minkäänlaisia musiikillisia visioita, joten tämä jää tuon kuvitteellisen levyn ulkopuolelle.

Kangastus:
Tykkään tämän biisin nimestä ja ideasta. Kertoo siitä, kun tajuaa itsestään asioita negatiivisessa ja lamauttavassa mielessä. Asiat, joita ei ole tiennyt itsestään, tai jotka eivät ole enää ajankohtaisia, nousevat pintaan ja sitten sitä huomaakin olevansa itselleen pelkkä kangastus keskellä autiomaata. Tämä on kuitenkin niin sekava, enkä sanoituksia ole saanut luotua yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi, eikä minulla ole tähän sen suurempia visioita, joten en uskaltanut laittaa sitä tuohon ylempään listaan.

Pysähdys:
Tämäkin on oikeastaan runo, sillä tässäkin ne musiikilliset visiot puuttuvat. Tämä syntyi eräänä päivänä, jolloin ei tapahtunut juurikaan mitään. Minulla oli outo tunne, että jotain tapahtuisi, muttei välttämättä minulle. En selitä sitä tarkemmin tähän, enkä välttämättä osaisikaan, mutta se tunne oli jotain niin outoa, joten syntyi biisi, missä aika kuluu, mutta mitään ei tapahdu. Ja silti sitä huomaa odottavansa jotakin.

Henkinen itsemurha:
Vihaan tämän biisin nimeä, en vain keksi parempaa sitten kirveelläkään. Kertoo kuitenkin mahdollisuuden tai mahdollisuuksien saamisesta, ja sen epäonnistumisesta. Siinä myöskin tajutaan, kuinka monista asioista sitä ollaan riippuvaisia, ja kuinka se saa joskus ahdistumaan. Sitten sitä tavallaan onkin jo oman elämänsä vanki.

Varjot:
Tämän syntymisen muistan elävästi. Silloin oli myöhäinen ilta, pimeä ja täysikuu. Rakastan kuutamoa, ja etenkin talvisin. Öinen taivas on vain parasta katseltavaa. Jos ei tulisi kylmä, tuijottaisin sitä varmaankin tuntikausia. Kuitenkin tämän kirjoitin omassa huoneessani, ja oli sellainen fiilis, että nyt tulisi tekstiä, mutten saanut sitä purettua. Ei vain onnistunut. Sitten sammutin valot. En tiedä mikä tai miksi, mutta jokin siinä vain auttoi ja inspiroi. En kuitenkaan nähnyt mitään. En uskaltanut sytyttää valoja, joten kirjoitin sokkona ja luotin, että saisin siitä vielä selvää myöhemmin. Luin aikaansaannokseni vasta noin viikon päästä, ja tykästyin tähän sen synkkyydellä ja kauneudella leikittelyn takia. Ja mistäkö tämä kertoo? Tuosta kirjoittamishetkestä. Tämä jäi lyhyehköksi runoksi, mutta se saa ollakin sellainen ainakin toistaiseksi :)

Tällainen postaus tällä kertaa. Tuntuu hyvin hassulta ja toisaalta epävarmalta jakaa julkisesti näitä. Toisaalta tekisi mieli laittaa sanoitukset kokonaisuudessaan, mutten voi. Ihanaa oli kuitenkin jakaa nämä edes jonnekin! Toivoisin paljon kommenttia tähän ja kertokaa kannattaako tällaisia lähteä edes työstämään eteenpäin, vaikka totta kai pelkkien ideoiden perusteella sitä on hyvin hankala sanoa. Olisi kuitenkin kiva saada ulkopuolistenkin näkökulmia ja jopa ideoita näihin :)

Tämän kirjoittaminen havahdutti taas siihen, että tätä minä haluan tehdä. Omaa musiikkia. Toivottavasti saisin tilaisuuden siihen, vaikka niiden tilaisuuksien eteen juurikin pitää tehdä töitä. Minusta tuntuu, että nämä asiat lähtevät rullaamaan työstämisvaiheeseen vasta sitten, kun aika on oikea. Eikä se aika ole vielä. En tiedä milloin sitten, mutta tulossa se on. Ainakin toivon niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti